Jouluspesiaali: Päivä Mallan silmin

Pahoittelen tämä on myöhässä!!
----
Aamupalan aika! Joku laittoi valot päälle ja siristän silmiäni. Olen odottanut jo tunnin, josko joku tulisi antamaan aamukaurat, mutta palvelu näyttää olevan melkoisen hidasta. Huomaan kun käytävän päässä toiset saavat jo ruokia ja minä en. Irvistän oikein äkäisesti jos joku vaikka säihkähtäisi ja antasi kaurat. Pian tajuan, että se ei tehoa ja yritän näyttää söpöltä kun laitan korvani hörölle ja käännän päätäni hieman. Jes, se toimi ja saan aamiasta. Olen melko hidas syömään ja mutustan mössöni rauhassa, muistan myös nuolla kupin aina, ettei vain sinne satu jäämään mitään. Kuppi tarkistettu ja pienen heinäkasan kimppuun. Pian joku avaa oveni ja alkaa laittaa ahdistavaa takkia päälle. En tykkää yhtään, nostan takajalkaa merkiksi, mutta se ei tehoa. Kai täytyy vain tyytyä kohtaloonsa.

Pääsen vihdoin ulkoilemaan, ja tarhassa minua odottaa suuri kasa heinää. siirryn suoraan kasalle jota mutusta monta tuntia, olen nähkääs erittäin hidas! Heinäni loppuivat monen tunnin syöpöttelyn jälkeen ja mietin mitä ihmettä tekisin. Vaihdan hieman asentoa ja otan pienet torkut, mutta pian herään kun mönkijä käynnistyy. Ehkä saan pian lisää heinää, johan tässä tulikin jo nälkä nukkuessa. Mönkijä saapuu tarhani eteen ja saan taas kasan heinää, jes! Alan päristä tyytyväisenä ja höristelen korviani. Pian kuitenkin kuulen että joku kutsuu, ehkä lisää ruokaa? Höristelen taas korviani, mutta pian tajuan, että joudun jättämään heinäkasan ja siirtymään sisälle. 

Käytävällä inhoittava loimi otetaan pois ja pääsen karsinaan, josta yllätyksesi löytyy pieni kasa heinää. En kuitenkaan ota yhtäkään kortta, sillä kiintiöni alkaa olla täynnä ja katselen vain oven raosta käytävälle. Joku sukii harjalla hieman kaulasta ja se tuntuu mukavalle. Saan jotkut härpäkkeet jalkoihini ja metalliset venksluttimet suuhuni, yök. Pian jo lähdemme kävelylle ja luulin jo joutuvani maneesiin. Onnekseni huomaan, että pääsen maastoon kävelylle. Onneksi minulla on turvamies matkassa ja pitää minusta kiinni jos vaikka kivi tai puu kaatuu päälle, niistä kun ei koskaan tiedä. Alkumatkasta minulla on ihan mukavaa, kunnes kävelimme kauemmas ja kauemmas, silloin alkoi vähän jänskättää. Yksi iso möhkäle melkein kaatui päälleni, onneksi oli turvaa mukana ja tarvittaessa voin hypätä vaikka syliin. Pian huomaan metsässä jotain liikettä ja pysähdyn värmistaakseni, ettei se ole sapelihammastiikeri. Huh, huokaisen sillä ne ovat heppakavereita, jotka ovat ihan vaarattomia. Jatkamme matkaa ja tajuan olevani lähes yksin. Kiristän tahtia josko, pääsisin nopeammin talliin. Kokoajan minut kuitenkin pysäytetään, enkä pääse etenemään matkallani. Kohta eteeni tulee pelto joka on aidattu, joku valkoinen heiluu aidassa ja alan päristä peloissani. Rauhallinen ääni ja porkkana saa minut nopeasti unohtamaan pelottavat langat.

Yritän päästä mahdollisimman kovaa, jotta olisin äkkiä takaisin tallilla. Kohta huomaan tuttuja maisemia ja voin taas olla rauhassa. Kävelen tallin pihaan ja pääsen talliin. Siellä mulle laitetaan jotkut lämpimät paketit jalkoihin, ennen inhosin kun joku laittoi niitä mulle, mutta nyt en jaksa enää välittää. Karsinassa syön heinää ja joudun jättämään heinäni pian kun lähdemme taas jonnekin. Otan myös vettä, kyllähän tuollaisella rankalla lenkillä jano aina yllättää. Huomaan joutuvani pesupaikalle jossa polkaisen jalkaa merkiksi siitä etten pidä tästä yhtään. Hampaani pestään ja härpäkkeet jaloistani otetaan pois. Minulle laitetaan taas ärsyttävä takkipäälle, vaikka ei siitä haittaa ole kun on kylmä. En vain silti ymmärrä sitä, se on ahdistava päällä. Pääsen vihdoin ulos ja heinieni kimppuun jotka jouduin jättämään aikaisemmin. Mussuttelen niitä mitä jaksan useamman tunnin ja vaihdan kuulumisia viereisessä tarhassa olevan hevosen kanssa.

 Tulee hämärää ja pian joku tulee noutamaan minut sisään. Saan vihdoin takin pois ja pääsen karsinaan. Minun ei tee enää mieli syödä heiniäni jotka odottavat minua karsinassa. Puuhastelen kaikkea muuta, kuten ärsytän vieruskavereita tyhmillä ilmeillä, eivät näytä välittävän. Joudun odottamaan ruokaani jonkun aikaa ja kun toisessa päässä jaetaan ruokia aloitan irvistelyn ja yritän olla uhkaavan näköinen. Se ei taaskaan tehoa, joten laitan korvani sievästi hörölle ja esitän söpöä. Kohta oveni avataan ja saan vihdoin ruokani! Pärisen jälleen onnesta ja mussutan mössöt viimeistä pisaraa myöten. Siirryn pikkuhiljaa heinien kimppuun ja popsin niitä pitkään yöhön.