Ensimmäinen ratsastus omalla kentällä

Oikein ihanaa syksyä kaikki lukijat! Viime lauantaina meidän kenttä oli vihdoin valmis ja pääsin ratsastamaan siihen. Soili tuli mukaani koko viikonlopuksi ja saatiin heppailla oikein urakalla koko menneen vuoden edestä! Lauantaina siis päästiin ihan kunnolla ratsastamaan kentälle ja suunnitelmana oli vähän saada tuntumaa miltä se nyt oikein sitten tuntuu. Kyllä olenkin sitä päivää odottanut kuin kuuta nousevaa! Ensin käytiin ottamassa Mallasta rakennekuva, viime kuvasta on tosi kauan ja halusin ottaa kuvan nyt, ennen kuin kunnon treenit alkavat ja katsoa sitten kuukausien päästä ollaanko menty mihinkään suuntaan. Muutama yhteiskuvakin napsaistiin, tosin Mallaa ei kiinnostanut yhtään olla kameran edessä :D

Käytiin laittamassa muut varusteet niskaan niin kuskille kuin ponille ja suorastaan riennettiin kentälle. Mallaa ihmetytti mihin hän on oikein joutunut ja kaikki aluksi jännitti. Onneksi pelot unohtuivat äkkiä ja päästiin ravailemaan. Tässä vaiheessa tajusin miten pitkä aika siitä onkaan kun ollaan kentällä menty. Kuski oli aivan hukassa, tuntui että en osaa ratsastaa yhtään. Mallakin taisi olla vähän hämmillään, että nytkö tämä ympyrällä pyöriminen alkoi. Ravissa heti huomasi, että voimaa on selästä ja jaloista lähtenyt. Ravi tuntui hirveän raskaalta Mallalle ja epäilin jo ontumistakin. Se oli kuitenkin vain mielestäni alku kankeutta, kohta ravi tuntui jo vetreämmältä, mutta silti vielä voimattomalta. Laukassa oli sama juttu, laukka oli laiskaa, mutta omalla tavallaan pyörivää. Jopa oikealle laukka oli yllättävän hyvää. Täytyy viikolla juoksuttaa Mallaa, että vähän näkee onko epäpuhdas vai johtuuko vain jäykkyydestä. Oma ratsastus oli todella säätämistä, tarviin oikeesti jonkun huutamaan mulle istunnasta. Kuvat viimeistään palauttivat maanpinnalle, kantapäät, polvet, nyrkit, selkä.. Valmennuksiin mars!

Sulon vuoro oli seuraavaksi päästä liikkumaan. En ollut liikuttanut miestä ollenkaan, halusin kuitenkin kentän ennen sitä. Mun odotukset oli jonkun verran alakantissa. Aluksi otettiin myös Sulosta rakennekuvat ja käveltiin kenttää ympäri. Niinkuin Sulon tapaan reunat olivat hirveän pelottavat ja niitä piti yrittää parhaansa mukaan kiertää. Muutama kierros jouduttiin kävelemään, sitten ei enää reunat pelottaneetkaan.

suloa tais väsyttää tälläset kuvaukset

Aluksi S oli oikein voisiko sanoa kiltisti,mutta pian ongelmaksikin muodostunut "jumittaminen" tuli esille ja tokaisinkin äidille, että nytkö tämä alkoi. Onneksi äiti oli neuvomassa ja käski mun vaan ratsastaa napakasti eteen eikä sallia tuollaista käytöstä. Menin jotenkin aivan lukkoon siinä tilanteessa, vaikka se on erittäin helppo ratkaista. Sulo taisi kerran yrittää vielä samaa, mutta olin hereillä ja hoidin tilanteen. Enää ei olekaan jumittamista näkynyt.

Sulo toimi erittäin hyvin odotuksiin nähden. Laukat sujuivat odotettua paremmin ja herran rauhallisuus yllätti. Jäi hyvä fiilis ekasta ratsastuksesta! Kiitos paljon Soilille kuvausavusta, seuraavassa postauksessa vielä sunnuntailta materiaalia ja näette miten ekat hypyt sujuivat :)

Kaikki kuvat © Soili