Kun kaveri jätetään

Eilen lauantaina lähdin piiitkästä aikaa Mallalla maastoon ja ei tällä kertaa syy vähäiseen maastoiluun ei ollut minun laiskuus vaan iso herra Sulo. Herra päätti noin viikko takaperin, että hän ei jää yksin kun toinen lähtee maastoon ja tuli aidasta läpi. Olin laittanut sähkön päälle, mutta sähköpaimen oli mennyt rikki, joten eipä siitä sätkyjä saanut. Sulo oli juossut noin kolme kilometriä isolle tielle ja mennyt sen yli ja lähtenyt takaisin. Eikä vastaan ollut tullut yhtään autoa! Siinä oli onnea matkassa, en epäile etteikö vauhti olisi ollut suhteellisen kovaa. Nyt kuitenkin rohkaisin mielen ja lähdettiin maastoon, Soili pyörällä, minä Mallalla. 

Olen nyt edelleen mennyt ilman satulaa ja olen huomannut, että Malla on alkanut liikkumaan paremmin kun liikutus on säännöllisempää. Ensi viikolla soitan fysioterapeutille ja sovin treffit mahdollisimman pian. Pitkästä aikaa Mallaa sai jarrutella maastossa, oli kamalasti virtaa ja intoa mennä kovaa, ehkä se on hyvä merkki ;) Sulokin oli pysynyt tarhassa onneksi!

Kaikki kuvat © Soili