Voi sitä ärtymyksen määrää kun olisi ollut kiva tulla kirjoittamaan oikeaan aikaan blogiin ja netti sanoi sopimuksen irti, eikä toimi vieläkään. Sain kuitenkin tutulta lainaksi tikun, jolla pääsin teille raapustamaan.
On tapahtunut paljon tässä kolmen viikon hups aikana, kaverini Enni oli meillä viikon ja kuvailtiin videopostaus pitkästä aikaa. Samalla sain maastoseuraa ja Mallakin tykkäsi kun ei tarvinnut mennä yksin, vaikka ei nämä neidit mitään sielunkumppaneita ole. Pari kertaa tuli takasesta kohti päätä kummaltakin puolelta, kaikilta fyysisiltä vammoilta kuitenkin vältyttiin. Eikös nämä tämmöiset kuulu asiaan ;)
Mallalle saatiin peltopaikka mihin se pääsee laiduntamaan, heti kun ollaan suoritettu klinikka käynti alta pois. Aidatkin on vielä tekemättä ja laitumelle lasku on auki. Pitäisi kuitenkin jonkun olla alussa ottamassa sisälle yöksi/iltapäiväksi, ettei tulisi ahmittua liikaa liian nopeasti. Minulle sattui vielä töitä heinäkuuksi, joten saa nähdä miten tämä kuvio onnistuu. Onhan Malla jo syönyt silloin tällöin pihasta muutamia tunteja vihreää, mutta 24/7 laitumella olo tapahtuisi liian nopeasti. Ei kiitos mitään sairauksia enää meille. Suusta puheen ollen, ell. on aina kysellyt onko Malla positiivisempi tai onko se näyttänyt merkkejä paranemisesta. Nyt voin klinikalla sanoa, että ON! En ole kuullut Mallan hörisevän yli puoleen vuoteen ja nyt se on taas aloittanut sen. M höristelee korviaan jatkuvasti ja syö kaikki heinät. En edes muista milloin heinäastia olisi ollut tyhjä yön jälkeen. Selvästi kivut ovat ainakin vähentyneet, ei voi kuin hymyillä :)
Kenttäkin on vähän edistynyt, toivon mukaan se pian sieltä valmistuu. Sitä tekisi jo mieli päästä sinnekin pyörimään, vaikka onhan maastoilukin kivaa. Yksi uusi maastopolkukin aukesi meidän käyttöön kun puut raivattiin pois, ihanaa vaihtelua. Kyllä sitä ehtii kentällä pyöriä ympyrää kun se valmistuu. Onhan tässä nyt ollut Mallalla kestämistä kaikkien hammasongelmien kanssa, se ansaitsee saada maastoilla ja tietysti mutustaa tuoretta ruohoa koko kesän!
