Lisäaikaa parantumiselle

Suru, Viha, Ahdistus, ne ovat olleet kolmen viikon aikana päälimmäiset tuntemukset Mallan tilanteesta. Kolmen viikon aikana ollaan menty koko ajan ilman kuolaimia ja maastoiltu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan päästeltiin oikein kunnolla ja Malla nautti aivan suunnattomasti kun sai päästää höyryjä. Seuraavat maastolenkit ollaankin menty aika reippaaseen tahtiin kun neiti muisti mitä viimeksi tehtiin. On ollut kivaa välillä vain mennä ihan rennosti metsässä ilman ketään muuta.

Kuitenkin itse klinikkaan. Matkaan lähdettiin niin sanotusti pelko perseen alla, koska viime reissulla annettu diagnoosi ei näyttänyt valoa tunnelin päässä. Pelotti todella paljon mitä sanotaan ja oikeastaan en ollut enää toiveikas paranemisen suhteen. Lastaus tuotti taas joksenkin ongelmia, siinä kului nimittäin puoli tuntia. ensin 20 minuuttia odoteltiin kyykyssä kopissa ja sitten liinoilla autettiin takaa. Liinojen kanssa Malla käveli heti sisään, olisipa tajunnut aikaisemmin. Oltiin vähän myöhässä aikataulusta, mutta saavuttiin juuri oikeaan aikaan, ja yllätys ruuhkaa ja ajat myöhässä. Malla oli todella hyvin kopissa, viimeksi se metelöi ja potki aivan hurjana, mutta nyt se seisoi nätisti paikallaan. Olin ihan ihmeissäni, ei ollut tuo minun kuljetusongelmainen. Otin silti Mallan melkein heti pois kopista ja taluttelin pihassa. Heppa oli todella rauhallinen, kun kuljettaa tiheästi näköjään kuljetus on helppoa.

"Jos alaleuan ongelmat korjaantuvat, voidaan miettiä 210 poistoa"

Päästiin pian sisään ja Malla sai rauhoitetta. Kyllä siinä vaiheessa alkoi pelottamaan, pian saisi kuulla mikä on tilanne. Ell. kyseli miten Malla on syönyt ja onko syönyt paremmin. Malla on minun mielestä ollut aavistuksen parempi, mutta edelleen jättää heiniä ja syö erittäin hitaasti. Ell. muisteli, että hampaat olisivat olleet huonommat viimeksi. Eli hampaat olivat hiukan paremmat tai suurin piirtein samanlaiset kuin viime tarkastuksessa. Oli hyvää kuulla, että hampaat eivät olleet menneet ainakaan pahemmaksi. Toki kotona pestiin hampaita lähes joka päivä, mutta ei ole sama asia kun minä ne pesen letkulla ja eläinlääkäri suunavaajan avulla kunnon välineillä. Se oli helpotus kuulla. Suun tila on edelleen huono, eli ei pysty huokaisemaan helpotuksesta. Karies ei ole lähtenyt vielä kunnolla korjaantumaan. Jos saadaan pestyä kolmen viikon aikana suu hyvin ja se näyttää ihan hyvältä ensi tarkastuksessa, voi olla jotain mahdollisuuksia. Laitumelle Malla pitäisi saada nopeasti, se edesauttaisi paranemista. 

Uutiset klinikalta olivat taas hieman ristiriitaiset. En tiedä pitäisikö toivoa, että Malla paranee vai yrittää ajatella huonomman kautta. Koska jos suun pesu ei auta, täytyy miettiä isoja päätöksiä. Jälleen eletään ahdistavia kolmea viikkoa. Toivon, että Mallan kivut loppuvat pian kävi miten kävi.

Surullisia uutisia klinikalta

Eilen Mallalla oli viimein (!!) hammastarkastus klinikalla. Koppiin ei meinannut neiti mennä, kuin pienien totuttelujen jälkeen, mutta viimein Malla käveli nätisti sisään löysässä narussa. Kyllä siinä saikin kyykyssä odotella. Oltiin kuitenkin puoli tuntia aikaisemmin klinikalla ja kun edellisessä hammaspotilaassa kesti, jouduimme odottamaan yhteensä puolitoista tuntia. Malla hermoili kopissa todella paljon, joten kävelytin sitä pihassa ennen kuin päästiin sisään. 

Ed. klinkkakäynti syksyllä

Kun meidät otettiin sisään, ensin vähän kerroin mitä hampaille on viimeksi tehty ja halutaan tietää mitä niille voi jatkossa tehdä. Ell. alkoin tutkia hampaita ja löysi hälyyttäviä asioita. Viime tarkastuksessa Mallalla oli yksi lohkeama vas. takahampaassa, mutta nyt löytyi myös sellainen oikealta. Hammashalkeamat eivät kuitenkaan ole tässä kohdassa suun pahin ongelma vaan pahanlaatuinen karies. Karies on mielestäni lähes sama kuin ihmisellä eli:

Karieksessa hampaan kova kudos vaurioituu eli syöpyy.

Mallalla karies oli mennyt niin pahaksi, että se ulottui vas. alaikeneen ja ien näytti kuin sitä olisi rotta syönyt. Siinä vaiheessa en voinut uskoa mitä kuulin.

Mallan suu on ollut varmasti kipeä ja viimeksi klinikalla ei löydetty kuin tämä yksi lohkeama joka ei  todellakaan olisi ollut paha juttu verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Tämä ell. oli erikoistunut hammasongelmiin ja huomasi sen vuoksi useammat virheet, olinsipa tajunnut aikaisemmin viedä kyseiselle eläinlääkärille, koska nyt voi olla myöhäistä.

Mitä nyt tapahtuu?

Eläinlääkärin ohjeistuksella, suun huuhtelu päivittäin huolellisesti, "hammasainetta" hampaiden pinnoille kerran päivässä ja kipulääkekuuri. Kolmen viikon päästä kontrolli ja jos muutosta parempaan ei tapahdu ei hevosta kannata enää kiduttaa, parempi on päästää se kivuistaan.

On vaikeaa kuunnella, että hevoseni ja paras ystäväni on kärsinyt suun kivuista, mutta niin urheasti taistellut sitä vastaan ja syönyt kunnolla. Minä en ole tajunnut tilanteen olevan niin paha. Miksi en tajunnut aikaisemmin? Olen tässä asiassa melko realisti, vaikka tuntuu pahalta sanoa, mutta nyt tarvitaan todellinen ihme, että kolmen viikon päästä minulla on vielä rakas ystävä jakamassa iloja kanssani. Tilanne on sen verran huono, että alan vaipua epätoivoon. Kuitenkin vietän vielä kauniita hetkiä rakkaan hevoseni kanssa kolmen viikon sisällä ja yritän vain toivoa parasta. Tekisin mitä vain, että saisin Mallan kuntoon ♥