Itku pitkästä ilosta

..ehkä hyvä näin. Tänään siis oli vuorossa taas Mallan liikutus. Manulle ei olla saatu vieläkään kenkiä. Lähdin valoisan aikaan talliin ja hain märän ponin tarhasta ja pistin kuivumaan karsinaan loimen kanssa. Puolen tunnin päästä aloin harjailemaan ja Enni tuli myös talliin ja laittoi Kassua (vuokraponia). Malla oli piehtaroinut karsinassa ja oli aivan puruissa. Niitä oli kiva harjailla märästä karvasta pois. Meni aika kauan ennen kuin sain harjattua ja varustettua Malla ja itseni kypärä oli hukassa.

Lähdettiin kentälle ja kauhea lumisade oli hetkeksi lakannut. Nousin selkään ja kävelin pitkin ohjin. Aloin ravailemaan ensin vasempaan suuntaan ja heti lämmittelyssä Malla tuntui tosi kivalta. Tuli heti upeita pätkiä,ehkä hieman laiskojakin. Kävelin hetken ja aloin uudelleen työstämään. Nyt taas Malla tuntui nihkeältä ja käskin hieman tempoa lisää. Siitä neiti ei tykännyt vaan pian alkoi säikkyä kaikkea. Ajattelin että puran hieman virtoja laukkaamalla ja alan taas ravailemaan. No siitähän neiti vasta innostuikin, luuli että kun mentiin ravia tahdikkaammin, mennään myös laukkaa! En saanut ponista oikein otetta, mutta en sitten yrittänytkään. Yritin nostaa laukat ilman pukkia, mutta ei onnistunut kuin pari kertaa. Luulen, että jatkossa nostetaan ravista. Sain hyvän pienen laukka pätkän ja aloin ravaamaan ja yritin ratsastaa rennoksi. Kaikki taas pelotti kauheasti ja tyydyin pieneen hyvään pätkään. Käytiin lopuksi kiipeämässä yksi mäki ja heti kun maastoon pääsi osasi kyllä tytsy olla nätisti ;)

videolta napattu, kuolkaa tolle istunnalle

Eli tällä kertaa ei mennyt niin hyvin, kuin nyt viime aikoina. Olen sitä mieltä että näitä huonoja päiviäkin on hyvä tulla niin osaa taas arvostaa niitä hyviä. Vielä pieni kooste tästä kerrasta.

linkki videoon