Lomailut on melkein lomailtu!

Myönnän, olen todella laiska ja en tehnyt viimeistä kuukauden parhaat -postausta. En ole ollut koko lomalla kotona, kaikki kuvat ja materiaali on omalla koneella. En saa sitä nyt tehtyä, eli marraskuun parhaat oli viimeinen postaus sitä aihetta. Saatan joskus jatkaa parhauksien kirjoittamista, mutta nyt ainakin huilataan hetki siltä osin. Yritän keksiä jotain korvaavaa aihetta postata, mutta en ole ainakaan vielä keksinyt mitään.

Jonkinlaisia kuulumisia olisi tarkoitus kertoa. Kuvia eikä muutakaan materiaalia juuri ollenkaan ole, joten en yhtään tiedä mitä tänne raapustelen. Kuitenkin, nyt on loma vietetty ja Malla siirtyi meidän "omaan" pihaan. Loma sujui kaikin puolin ihan hyvin, en jotenkin tajua, mutta en ehtinyt käydä kunnolla kertaakaan maastossa. Kävin nopeasti yksi päivä kävelemässä lähimaastossa, mutta pakkasta oli niin paljon, että oli pakko tulla pois. En yksin uskaltanut lähteä maastoon, koska siellä liikkuu moottorikelkkoja ja muita moottorivälineitä. Malla pelkää nykyään kaikkea mikä pitää vähänkin ääntä joten joku heppakaveri on hyvä olla mukana. Vaikka meninkin pääsääntöisesti kentällä, yksi asia kyllä pelasti koko meidän loman. Päästiin ottamaan radan vieressä olevalla kärrypolulla muutama kova laukkaveto. Käveltiin ja ravattiin ensin polkua pitkin ja tarkistin onko kuoppia tai onko tie epätasainen. Siinä oli hyvä ja tasainen mennä, joten kun heppa oli lämmitelty otettiin ensimmäinen laukkavato. Toinen oli ihan innoissaan korvat hörössä menossa ja kyllä siinä itselläkin hymy tuli huulille, oli se niin kivaa. Kun oli aika jarrutella, neiti oli tietysti ihan menossa vielä, kuitenkin jarrut toimivat yllättävänkin hyvin. Lähdettiin kävelemään takaisin ja huomasin, että meidän buutsi oli tippunut ja mennyt rikki. Päätin kuitenkin, että yksi veto otetaan vielä, vaikka suojaa ei olekaan. Ei Malla kuitenkaan niin paljon kopsi. Toinen pätkä meni myös hyvin, jarrut eivät toimineet niin hyvin, mutta kyllä sieltä saatiin vauhti pois pikkuhiljaa. Onneksi tilaa oli kerrankin paljon, että sai rauhassa jarrutella. Lähdettiin käpsimään tallin pihalle  ja matkalla nappasin buutsin maasta ja takaisin kyytiin. Malla oli kyllä tyytyväisen oloinen kun pääsi pitkästä aikaa menemään vähän kovempaa. Vanha ravihevonen tarvitsee myös välillä päiviä, että mennään kovaa. Viime kerrasta on liian kauan aikaa, ei ole oikein ollut pohjia ja tilaa mennä kovaa. Oli kyllä hauskaa, tätä täytyy harrastaa paljon useammin!

vuosi enedestiedä

Tosiaan mentiin kentällä jonkun verran ja Malla toimi siellä todella hyvin. Tuntui, että se ei edes stressannut muutosta tai mistään, oli heti ihan rauhallinen. Kentällä meni paremmin kuin keväällä, pystyin menemään koko loman ajan pelkällä nivelkuolaimella, kun yleensä joudun uusissa paikoissa laittamaan olympian. Tuntui, että M ei enää hätkähdä kuljetuksesta tai uusista paikoista, olisi mahtavaa jos matkastressi vähän lieventyisi.

kummatkin ihan jännityksessä kisapaikalla

Loma ei kuitenkaan mennyt ilman huolia, sillä Mallan hammas joka on lohjennut on ilmeisesti mennyt vähän huonompaan suuntaan. Heinä ei maistu enää entiseen tapaan, mutta syö sitä silti ja ruoka uppoaa ongelmitta. Ollaan mietitty, että käytetään klinikalla ja sitten katsotaan mitä tehdään, edessä voi olla jopa hampaan poisto. Nyt kuitenkin ollaan onnellisesti saatu Malla siirrettyä uuteen kotiin, josta seuraavassa postauksessa enemmän! Tämä postaus oli tosi epämääräinen, mutta toivottavasti nyt pysytte tässä kaikessa perässä, kommenttia vain jos on jotain kysyttävää! :)