Arkea videon muodossa

vuosi en edes tiedä

Lupailin viime postauksessa, että tänne linkkaan videon jonka Jennin ja minun yhteiselle kanavalle toteutimme. Itselläni meni aika paljon aikaa videon editoimiseen sen ollessa niin pitkä, etten aikaisemmin sitä julki saanut. Nyt kuitenkin pääsette katselemaan hieman erilaista videota meiltä, käykää ihmeessä tilaamassa meidän kanava ja vaikka katselemassa jo aiemmin julkaistuja videoita. 

Linkki videoon

 Laitoin kyselyn pitkästä aikaa vasempaan ylänurkkaan, käykääs siellä klikkailemassa mitä mieltä olette varustehuoneen esittelystä! Mielelläni toteutan kaikkea erikoista, nyt varsinkin kun tilat ovat muuttuneet. Haluan tehdä myös tallin "pihapiirin" esittelyn, mutta tarhat ja kenttä ovat vielä kesken joten sitä en ihan vielä tee. Toivottavasti saan teille lähipäivinä jopa ratsastuspostausta ;) Siihen asti moi! :)

Kuukausi ihan hiljaa

Nyt on jo kuukausi kulunut viime postauksesta. Olen usein siis usein avannut avannut bloggerin ja klikannut uusi teksti. Otsikon tilalla vilkkuu vain viiva ja se puhkuu tyhjää. Mä en tiedä mitä kirjoittaisin. Meidän arki rullaa samaa tasapaksua tahtia, Malla lomailee ja maastoilee muutaman kerran viikossa. Onneksi tilanteeseen tulee ensi viikolla muutos kun hankin bussikortin jolla pääsen sitten tallille vaikka joka päivä. Tosin linja-auto vuoroja menee tosi harvoin, joten saa nähdä miten usein sitten oikeasti sinne pääsen. Yritän kyllä mennä joka päivä. Kun kenttä saadaan käyttöön meidän arki alkaa taas palata siihen mitä se oli vuosi sitten. Tosin kaikki täytyy aloittaa rauhallisesti kun ei olla kentällä pyöritty pitkään aikaan.

4.9.2014

Halusin vain kertoa, että hengissä ollaan! Lupaan parantaa tapani ja alkaa kirjoittaa useammin meidän menosta, toivottavasti vielä uusien kuvien kera :) Kuuntelen mielelläni myös teidän ehdotuksia postauksiin, niitä toteutan todella mielelläni. Pysykää kuulolla, pian tulee minun ja Jennin kanavalle pitkä video meidän päivistä! Siihen asti moikka!

Sulolla ratsastamassa

Kun olen käynyt Pihtiputaalla kesän aikana, melko usein olen käynyt moikkamassa ja ratsastamassa Suloa. Jos joku uusi lukija ei vielä tiedä, Sulo on meidän hevonen se oli minulla hetken ratsuna. Sulo palasi kuitenkin ravitreeniin, koska en osannut vielä sitä eteenpäin ratsuna. Sulo on siis ravivalmennuksessa ja sillä ajetaan kilpaa muutamia kertoja kuukaudessa. Heppaa on välillä hyvä taivutella ja rentouttaa sen mieltä, mikäpä olisi parempi kuin käydä ratsastamassa. Olen joka kerta vain yrittänyt saada Sulon rennoksi ja vähän taipumaan kyljistä. Sulo selvästi nauttii vaihtelusta ja ottaa kaiken irti kun saa mennä rennosti! Lähdettiin Ennin kanssa viime perjantaina aamusta ratsastelemaan ja Enni ratsasti Suloa ensin. Tähän päätökseen olin tyytyväinen, olihan mulla lämmitelty hevonen sitten alla ;) Enni ratsasteli askellajeja läpi ja Sulo meni tosi kivasti. Hyppäsin seuraavaksi selkään ja taivuttelin nopeasti Suloa läpi, en saanut heppaa ihan niin hyvin rennoksi kuin yleensä. Hyviä pätkiä tuli, nostin laukat ja vasemman laukan kanssa oli hetki neuvottelemista, mutta kun se sieltä nousi, sai S laukata vain kenttää ympäri ilman mitään vaatimuksia :)

Voisinkohan istua suorassa?

Haluatteko jatkossakin kuulla Sulon kuulumisia?

Laitumelle vihdoin!

Noin viikko sitten Malla pääsi tutustumaan tulevaan laitumeen ja ollaan pidetty sitä siellä aina kun ollaan tallilla. Meidän sähköpaimen meni rikki heti alussa ja nyt sitten odotellaan uutta, jotta M saa olla laitumella yötä päivää. En kuitenkaan uskalla ilman sähköä jättää vartioimatta, sillä autotiet ovat lähellä jos M sattuisi karkaamaan. Nyt ainakin Malla on pysynyt aitojen sisällä, vaikka ei ole ollutkaan sähköä. Haluan silti ottaa varman päälle ja odottaa kunnes sähköpaimen saapuu postista. Malla alkaa viihtyä joka kerta paremmin laitumella, kun alussa jaksoin syödä vain muutaman tunnin ja oli valmis lähtemään kotiin. Nyt se varmasti olisi tyytyväisesti kaiket päivät!

Koska laitumelle pääsy on venynyt, myös hammastarkastus venyi. Väliä oli nyt kolme kuukautta ja ell. tuli viimeisenä työpäivänään meille asti katsomaan Mallan hampaat! Näitä eläinlääkäreitä lisää! Hänellä ei ollut ihan kaikkia välineitä kuin klinikalla, mutta puhdistus onnistui ihan ok. Hampaissa oli vielä kariesta, mutta sanoi oikean puolen olevan jo tosi hyvä. Hampaiden väliin ei ollut jäänyt enää niin paljon rehua, hampaiden pesua pitää silti jatkaa. Toki huoli ei ole vielä siltä osin ohi, koska talvikausi on lähestymässä ja hyvää ruokaa ei ole tarjolla talvisin. Jos nyt olisi mahdollisuus lentäisin johonkin lämpimään maahan Mallan kanssa talvea karkuun :D Mutta nyt vain vihreää mahd. pitkään ja sen jälkeen mietintään poistetaanko yksi hammas, jonka jälkeen talvi pitäisi selvitä. Täytyy nyt vain seurata Mallan mielialaa ja syömistä, taas täytyy vain toivoa parasta, vaikka asiat ovat paljon paremmin kuin kevät-talvella.

Seuraavassa postauksessa Sulon kuulumisia!

Neljä vuotta

 Juhlallisesti olen yli 2 viikkoa myöhässä :D

Ei meinaa uskoa, että Malla on ollut minulla jo neljä vuotta! Meidän matka on ollut jo pitkä, toivottavasti se jatkuu vielä useita vuosia, sillä itsestä tämä aika tuntuu todella lyhyeltä. Tuntuu kuin olisi omistanut hevosen vasta hetken ja kaikkea haluaisi vielä kokea. Tämä tunne tuskin poistuu ikinä, siksi tuon  hevosen turpa ei ikinä tule käymään hermoon. Koko ajan Mallasta tulee vain tärkeämpi vaikka se on aina ollut tärkeä. Viime kevään hammas episodin seurauksena on tajunnut, miten tärkeä tuo eläin on ja siitä ei todellakaan halua luopua. Arvostaa joka hetkeä minkä Mallan kanssa saa kokea. En halua vaihtaa hetkeäkään, en edes niitä epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Ne ovat kuuluneet osaksi meidän tarinaa, jokaisesta on noustu, välillä todella vaikeistakin paikoista. Vaikka välillä on vaikeaa, se että on päässyt pohjalta ylös ja näkee hevosen onnellisena. Sitä tunnetta ei korvaa mikään. Iloa jos mitä Malla on minun elämääni tuonut. Niitä ilon hetkiä ei korvaa mikään, juuri ne hetket muistaa koko lopun elämän. Onneksi olen saanut jakaa ne maailman ihanimman hevosen kanssa ♥

 

Linkki videoon

Suojelija

Tiistai, ihan tavallinen päivä. Pääsin kolmelta töistä, lähdettiin tallille. Otin Mallalle uuden huovan kotoa, kun entinen oli jo vaihdon tarpeessa. Tallilla Malla söi hetken vihreää ja sen jälkeen varustin sen kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä. Oli ihana harjata koko heppa perusteellisesti. Pesin Mallan suun vielä ennen lenkille lähtöä ja oltiinkin jo valmiina maastoilemaan. 

Äitini ja meidän koira Tahvo lähtivät lenkkeilemään samalla kun ratsastin. Tahvon ollessa irti se rapisteli pusikossa ja Malla säikähti ja teki jonkun ihme potkun takajaloilla ilmassa. Olin jo siinä vaiheessa lentää, mutta onneksi heppa ei ihan skitsonnut ja pysyi aloillaan. Naureskelin vain, miten hölmö heppa mulla on kun selvästi tiesi koiran olevan pusikossa. Äitini jäi kauemmas kun itse lähdin käymään pidemmällä ratsastamassa. Kerroinkin vähän aikaa sitten, että saatiin uusi maastopolku käyttöön ja lähdin sinne, koska siellä on paremman pohjat kuin toisella reitillä. Mallalla oli paljon energiaa ja sen takia ravattiin melkein koko ajan, paitsi takaisin tullessa. Kävelystä ei meinannut tulla mitään kun Malla halusi vain purkaa energioitaan. Ajattelin, että käydään nyt vielä uudestaan kun ei mikään sitä estä ja lähdettiin uudelle kierrokselle. Ajattelin laukata pienen pätkän ylämäkeä ja nostin laukan. Sen jälkeistä tapahtumaa en osannut ennakoida..

Laukka oli rauhallista ja olin jo vähän hiljentänyt tempoa, että siirtäisin kohta raviin. Yhtäkkiä hevonen kirjaimellisesti katoaa mun alta ja lennän Mallan pään viereen. Me kaaduttiin. Siinä hetkessä tajusin, että nyt kävi huonosti. Jäin sikiöasentoon maahan ja tunsin kuinka Malla nousi maasta ja pelkäsin sen juoksevan mun yli. Pidin vain silmät kiinni ja odotin milloin sattuu. Hiekan jyvät osuivat mun selkään, mutta kaviot eivät. Uskalsin nostaa päätäni ja huomasin Mallan ravaavan kohti kääntöpaikkaa. En päässyt sen perään. Kylkeen sattui, päähän ja käteen sattui, suussakin oli hiekkaa niin kuin koko naamassa. Luulin jo hetken, että mursin kylkiluuni tai halvaannuin. Hetken päästä yritin nousta ylös ja huutaa josko äitini olisi vielä lähistöllä. Kukaan ei kuitenkaan tullut tai huutanut takaisin. Mietin, mitä ihmettä mä nyt teen? Päätin lähteä etsimään Mallaa vaikka kuinka sattui. Tiesin Mallan lähtevän takaisin kun se on kääntynyt metsän tullessa vastaan. Huutelin sitä hetken ja se pian jo kävelikin mua vastaan ja antoi kiinni. Heti tarkistin oliko Mallalle sattunut mitään, luulin nimittäin sen tulevan verisenä minua vastaan. Mitään päälisiä vammoja en huomannut *huokaus* En olisi jaksanut kävellä niin pitkää matkaa joten päätin ratsastaa kotiin. Huomasin tullessani myös kaatumisen syyn, iso routakuoppa. Käveltiin kotiin ja matkalla yritin tajuta mitä juuri oli tapahtunut. Me kaaduttiin ja me selvittiin. 

Otsassa pahin vamma,  vas. silmän alla mustelma ja huuli vähän turvoksissa. Kypärä "vähän" kärsi :(

Tallissa äiti huomasi, että Mallan polvessa oli pari naarmua. Mitään muita päällisiä vammoja en löytänyt, miten se voi olla mahdollista. Jalatkin ihan normaalit, ei ontunut. Lihakset voivat olla kyllä Mallallakin kipeät tai joku revähdys jossain lihaksessa. Hetken aikaa oltiin vielä tallilla ja sen jälkeen lähdettiin kotiin. Aamulla oli sen verran tärähtänyt olo, että lähdettiin käymään lääkärissä. Pari päivää sairaslomaa töistä ja ei mitään vakavia vammoja. Meillä oli suojelijoita matkassa. Jälleen.

Menin heti tallille tuhlaamaan sairasloma päivät. Hirveästi en mitään tehnyt, ratsastamaan en lähtenyt ollenkaan seuraavana päivänä. Tänään jo uskalsin lähteä, kun oma pääkipu antoi pistää kypärän päähän, huom. äitin kypärän :D Omasta ei taida olla enää käyttöön. Kävin vain kävelemässä, jos Mallalla onkin jokin revähdys niin nyt pitää ottaa rauhassa. Lenkki meni hyvin, itse koko ajan kyttäsi tietä onko siellä kuoppia tai vajoamia. Tulen luultavasti näiden suhteen vainoharhaiseksi. Yleensä näitä kuoppia esiintyy vain keväällä ja syksyllä, mutta kun kesä on ollut niin märkä maa on pehmeää. Eipä ole tuotakaan tullut ajatelleeksi, pohjat kun ovat olleet tähän asti hyvät. 

Muitakin muutoksia on tullut, nimittäin Ronda muutti uuteen kotiin alku viikosta ja Malla on nyt yksin. Neiti on ollut ihan tyytyväinen kohtaloonsa. Täytyy nyt katsoa tuleeko sille kaveria, mutta nyt hetken ajan mennään näin. M sai isomman tarhan ja katoksen, jossa se tykkää olla. Hetki jatketaan rennommin ja katsoo sitten miltä tilanne näyttää. En vain käsitä miten näistä vastoinkäymisistä aina selviää.

Videopostaus Jenniltä

Tuossa tajusin, että pitäähän minun blogiakin välillä päivitellä. Tosiaan olin jennillä muutaman päivän ja sieltä kuvailtiin videopostaus meidän yhteiselle kanavalle, käy ihmeessä tuolta alhaalta katsomassa :) Itsekin ratsastin hetken Olivialla toisena päivänä, siitä ei tosin ole materiaalia.

Meidän hepat eli Ronda ja Malla kengitettiin eilen, ja tapansa mukaan Malla käyttäytyi fiksusti. Ei tarvinnut omistajan hävetä, että heppa on perusjutuissa täysi possu. Nyt kelpaa taas hetken tallustella. Klinikka aika varataan nyt kahden viikon sisälle ja Malla pääsee laiduntamaan vihdoin!!. Olen ollut töissä aika ahkerasti kiinni ja liikutukset on jääneet vähäisiksi joka harmittaa aivan älyttömästi. Onneksi koko kesää en töitä tee, niin viimeiset lomaviikot kuluvat varmasti pelkästään tallilla. Onneksi nyt saadaan Malla peltoon niin se pääsee herkuttelemaan. Kirjoittelen teille mahdollisimman pian uusia kuulumisia, mitä te haluaisitte kuulla meidän arjesta?

Linkki videoon