Esteet vai koulu?

Otsikko saattaa hieman hämätä, älkää siis häiriintykö siitä!

Omasta mielestäni en kerro blogissani tarpeeksi tarkasti esim. millainen Malla on ratsastaa tai mitä ajatuksia herää teidän lähettämistä kommenteista. Olen huono pukemaan ajatuksia sanoiksi, siksi tekstit ovat töksähtäviä ja värittömiä. En kirjoita mielipidetekstejä tai kirjoita romaaneja ja välillä tuntuu, että kaikki se ilo ja suru ei siirry sinne ruudun toiselle puolelle. Tuntuu myös, että se joka ei minua tunne, tätä blogia on vaikea lähestyä. Onko näin? Yritän nyt kirjoittaa monipuolisempia/tarkempia tekstejä (voi olla vaikeaa) ja ehdotelkaa erikoispostauksia. Tämä ei kuitenkaan ollut se asia, mitä tulin tänne kertomaan. Haluaisin nyt kertoa siitä, minkälainen Malla on ratsastaa, käsitellä, miten toivoisin tulevaisuudessa Mallan kehittyvän jne.

Silloin kun Malla tuli meille, sille oli kauhen helppo opettaa esim. se että ratsastaja on siellä selässä. Ensimmäisellä ratsastus kerralla, nousin vain selkään aivan niinkuin tänäpäivänäkin nousisin, tottakai oli kiinnipitäjä matkassa. Pääsin todella nopeasti ratsastamaan yksin ja opettamaan kaikkea uutta. En osannut mitenkään erityisesti Mallaa opettaa, mutta aloin vaan ratsastaa sitä. Siinähän sen parhaiten oppii. Alussa Malla oli vauhdikas ja välillä vauhti oli vaarallisella tasolla. Malla oli rauhallinen ratsastaessa, mutta laukassa tottakai paineli lujaa. Ravissa ja käynnissä ohjastuntuma sai olla välillä löysälläkin eikä Malla mitenkään kiihdytellyt. Laukassa kyllä piti pitää koko ajan ohjastuntuma, ettei polle karkaisi käsistä.

Nykyään Malla on ratsastaessa herkkä, ja tottelee hyvin istunta-apuja. Mallaa oikeastaan ärsyttää se, että annan pohkeita, vaikka käytänkin niitä vain vähän. Siksi on pitänyt opetella käyttämään istuntaa hyödyksi, tosin eteenpäin lähdössä istunnan vaikutus on vähän vielä Mallalle auki. Malla kyllä tajuaa milloin käsken sitä eteenpäin istunnalla, mutta ei halua liikkua ja jännittää itseään hieman. Tätä täytyy enemmän harjoitella, ettei tulisi negatiivinen vaikutus tuosta eteenpäin lähdöstä. Saan nostettua ravin ja laukan istunnalla, pysäytys alkaa myös onnistua, mutta ei niitä hirveästi olla mitenkään treenailtu.

Ohjastuntumaa olen saanut paljon hellemmäksi ja olen tästä todella iloinen. Alussa kun Malla tuli, sillä oli ajettu kovilla kuolaimilla ja se oli kova suustaan. Suu on pehmentynyt paljon, enkä olisi alussa uskonut sen koskaan olevan niin pehmeä mitä se nyt on. Tottakai se puree kuolaimen kiinni traktorin olessa pihassa tai tiellä tai muuten vain kun pelkää. Ja myös silloin kun mennään johonkin muualle ratsastamaan, esim. maneesille. Mallahan jännittää paljon uudella kentällä tai tallilla joten nyt tuleva tallin vaihdos pelottaa hieman, koska alussa mennään luultavasti todella vauhdikkaasti. Silloin yleensä tuntuu kuin menisi sillä hevosella joka minulle kolme vuotta sitten tuli.

Luonteeltaan Malla on ailahteleva ja sen luonnetta ei voi oikein kunnolla kuvailla. Yleensä se on hieman varautunut kaikkeen ja näyttää sen kiukkuna. Nyt kun Malla on ollut minulla kohta kolme vuotta olen huomannut, että mistä se pitää ja ei pidä. Esim. kaulasta rapsuttelusta se pitää, mutta takajalkojen harjaus on edelleen pieni kynnys sille. On hassua miten alkaa oikeasti nähdä sen ilmeistä ja liikkeistä mikä on sille hyvä. En osannut silloin kaksi kesää sitten lukea tuota hevosta ollenkaan.

Esteet vai koulu? siinä kysymys. Täytyy sanoa että koulu. Ei sillä, että koulu minua niin paljon kiehtoisi, vaikka kyllähän se kiehtoo. Ja Malla on saanut minut siihen tykästymään. Huomasin heti alussa, että Mallalla on huono hyppytekniikka. Malla oli melko kömpelö, mutta tottakai moni ex-ravuri siinä tilanteessa onkin. Hyppääminen tuntui vain vaikeammalta kuin se koulu. Eikä minulla ollut mahdollisuutta hakea mihinkään estevalmennukseen. Ja hieman itseäkin hirvitti tuollaisella vauhdikkaalla ex-ravurilla alkaa hyppäämään. Mutta ei voi sanoa että hyppäämme vain kerran kuussa. Haluaisin hypätä useammin, mutta se ei ole aina mahdollista mm. mutaisen kentän takia. Olisi kyllä mahtava hypätä edes kerran viikossa,ehkä sitten joskus.

Tällä hetkellä toivoisin kehitystä tapahtuvan käynnin suhteen. Käynti on melkein vaikein askellaji Mallalle, koska kuski on aina lipsunut siitä. (hups) Ravissakin on vielä parannettavaa, mutta ravi on aina ollut Mallan vahvin askellaji. Johtunee ehkä tuosta ravitaustasta. Laukka on mielestäni ihan ok. En oikein voi pyytää parempaa laukkaa kuin se nyt on. Vasempaan suuntaan laukka parane vain kokoajan, mutta oikeaan suuntaan nelitahtisuus tulee selvästi esille. Mallan oikea takanen on jäykkä, ja se heijastuu heti tuohon laukkaan.

Olen todella innoissani paikkakunnan vaihdosta ja siitä, että uudella paikkakunnalla on hyvät mahdollisuudet valmentautua ja saada apua ongelmakohtiin. Tässä olisi nyt vielä yksi muutto läheiselle tallille ja sen jälkeen kokonaan uudelle paikkakunnalle. En vielä tiedä tarkalleen milloin muutto tapahtuu, mutta lähiaikoina kuitenkin. Kyllä jänskättää miten Malla sopeutuu ja meneekö kauankin ennen kuin Malla alkaa rauhoittua. Täytyy vain hoitaa muutot mahdollisimman stressittömästi, niin sopeutuminenkin on varmasti helpompaa.