Jouluspesiaali: Pahimmat loukkaantumiset hevosten kanssa

Täytyy heti alkuun *koputaa puuta*, ettei mulle ole sattunut mitään pahempaa hevosten kanssa, vaikka alle kaksi vuotiaana se kaikki on alkanut. Pienenä ensimmäisen oman ponin Briennan kanssa on eniten sattunut haavereita. Tippumisia, tippumisia ja lisää niitä. Muutama pahempi, joka on vaatinut päivystysreissun, yksi hiusmurtuma ja paljon kokemusta. Itselle mikään noista ei ole tuonut minulle mitään pelkoa tai inhoa hevosia kohtaan. Mielestäni tippuminen on osa lajia, se kuuluu siihen. Jos et tipu, et pysty myöskään ratsastamaan, niin yleistä se on. Mielestäni ihmiset kuitenkin tekevät siitä usein todella ison jutun, eihän se ole mikään seitsämäs ihme jos tipahdat hevosen selästä. Ja kaikkein pahinta on se, että syy laitetaan hevosen niskoille! Mielestäni se on ratsastajan vika jos ei pysy siellä selässä. 

pukkilaukka, hieman vajaalla varustuksella

Pahimpia loukkaantumisia minulle ei ole tullut vielä, mutta jotain pientä aina tulee. Yksi tulee mieleen, kun ratsastin vanhalla ponillamme Solerolla ensimmäistä kertaa lännensatulalla. Tappi osui mahaani ponin pukittaessa ja sen jälkeen ei kävelty loppupäivään ja vietettiin aikaa päivystyksessä. Mitään ei kuitenkaan käynyt, mutta se sattui.

Toinen pahempi juttu oli, olimme kavereiden kanssa Maastossa ja hevoset karkasivat autotielle ja me tipuimme kaikki tielle. Itselleni ei käynyt mitään, mutta kaverini loukkasi selkänsä. Se oli katastroofinen päivä, sitä ei heti unohda, ei uhontaneet hevosetkaan. Kaikki hevoset ja me selvittiin hengissä, mikä oli kaikkein tärkeintä. En haluaisi elää sitä ikinä uudelleen, itkua, paniikkia, hätä.

Malla sairaslomalla tapauksen jälkeen

Tippumiset ja loukkaantumiset ovat vähentyneet todella paljon sen jälkeen kun Malla tuli minulle. Omat taidot ovat kehittyneet ja tippuminen on todella harvinaista. Tovon todella, että enää ikinä en joudu kokemaan mitään tuollaista kuin se, että hevoset jouksevat autotiellä ja itse itken paniikin omaisesti keskellä tietä. Kaikki muut minä kestän, mutta en enää tälläistä.

Tällä hetkellä olen kuitenkin hevosten kanssa jo paljon osaavampi ja osaan arvioida riskejä paremmin. En kuitenkaan haluaisi poistaa mitään huonoja tai vaarallisia hetkiä hevosten kanssa, niistä olen oppinut. Enkä rajoita tekemistäni sen takia, että joku asia pelottaisi minua. Haluan kokea hevosten kanssa monipuolisesti ja turvallisesti kaikkea, ja toivon että pysyn yhtenä kappaleena harrastukseni parissa.