Viime keskiviikkona Nora lähti mun mukaan talleilemaan. Siitä on kulunut jo pitkä aika kun joku on ollut mun mukana, oli kyllä tosi mukava saada seuraa! Oltiin jo neljän aikaan tallilla, eli ennen kun alkaa hämärtää. Kauheaa, kohta on jo tuohon aikaan ihan pimeää. Haettiin Malla heti laitumelta ja esittelin vähän paikkoja Noralle. Haettiin varusteet ja laitettiin Malla rauhassa kuntoon.
Olen mennyt nyt kokoajan ilman satulaa, nykyinen satula nimittäin pitää kohta vaihtaa uuteen. Se tosin vielä olisi ihan toimiva, mutta en maastoillessa jaksa satulaa laittaa kun ilmankin pärjää. Letit laitoin myös (ja laitan joka kerta), Mallan harja kääntyy jatkuvasti väärälle puolelle. Olen nyt antanut harjan kasvaa, en ole vielä päättänyt sen kohtaloa. Haluaisin kasvattaa harjan luonnolliseksi, mutta viimeksi Malla hankasi puolet harjasta pois.
Kuitenkin nyt asiaan, lähdettiin maastoon minä hepalla ja Nora pyörällä. Malla ei välittänyt vaikka pyörä meni ihan melkein kyljessä kiinni, vaikka joskus se on hermostunut kun on vaan nähnyt pyörän. Käveltiin ja hölkättiin hyvälle pätkälle laukkaamaan.
Ravasin vielä ees takas ja otin laukkoja. Olen ollut tosi laiska laukkaamaan kumpaakin laukkaa yhtä paljon. Mallan parempi laukka on vasen, joten olen sitten aina mennyt sitä enemmän. Vasen laukka on tosi vahva tällä hetkellä, mutta oikea on yhtä räpellystä. Mun tavoite on nyt laukata myös oikeaa laukkaa, koska haluan myös oikeasta puolesta vahvan laukan. Kaikki tämä kostautuu vielä minulle, mutta kyllä se treenaamalla paranee. Mallan oikea laukka ei tule ikinä olemaan yhtä hyvä kuin vasen, mutta kyllä siitä saa ihan hyvän, näin mä ainakin uskon!
Tämä pitkä maastojakso on tehnyt hyvää meille monessakin mielessä:
- Ollaan saatu suoralla laukkaamiseen ememmän treeniä (kentällä jään aina ympyrälle)
- Mallasta on tullut varma ja rento maastossa. Pystyn heittään ohjat surutta löysiksi ilman että heppa on koko ajan lähdössä alta
- Olen itse alkanut oikeasti pitää maastoilusta.
- Pystyy rentoutumaan ja nauttia juuri siitä hetkestä
Nora hyppäsi tulomatkaksi Mallan selkään ja meni loppukäynnit tallille asti. Malla pääsi takaisin laitsalle, vein sille pari omenaakin vaikka niitä M ei saisi syödäkään. Kerranhan tässä vaan eletään! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti