Ensimmäinen ratsastus omalla kentällä

Oikein ihanaa syksyä kaikki lukijat! Viime lauantaina meidän kenttä oli vihdoin valmis ja pääsin ratsastamaan siihen. Soili tuli mukaani koko viikonlopuksi ja saatiin heppailla oikein urakalla koko menneen vuoden edestä! Lauantaina siis päästiin ihan kunnolla ratsastamaan kentälle ja suunnitelmana oli vähän saada tuntumaa miltä se nyt oikein sitten tuntuu. Kyllä olenkin sitä päivää odottanut kuin kuuta nousevaa! Ensin käytiin ottamassa Mallasta rakennekuva, viime kuvasta on tosi kauan ja halusin ottaa kuvan nyt, ennen kuin kunnon treenit alkavat ja katsoa sitten kuukausien päästä ollaanko menty mihinkään suuntaan. Muutama yhteiskuvakin napsaistiin, tosin Mallaa ei kiinnostanut yhtään olla kameran edessä :D

Käytiin laittamassa muut varusteet niskaan niin kuskille kuin ponille ja suorastaan riennettiin kentälle. Mallaa ihmetytti mihin hän on oikein joutunut ja kaikki aluksi jännitti. Onneksi pelot unohtuivat äkkiä ja päästiin ravailemaan. Tässä vaiheessa tajusin miten pitkä aika siitä onkaan kun ollaan kentällä menty. Kuski oli aivan hukassa, tuntui että en osaa ratsastaa yhtään. Mallakin taisi olla vähän hämmillään, että nytkö tämä ympyrällä pyöriminen alkoi. Ravissa heti huomasi, että voimaa on selästä ja jaloista lähtenyt. Ravi tuntui hirveän raskaalta Mallalle ja epäilin jo ontumistakin. Se oli kuitenkin vain mielestäni alku kankeutta, kohta ravi tuntui jo vetreämmältä, mutta silti vielä voimattomalta. Laukassa oli sama juttu, laukka oli laiskaa, mutta omalla tavallaan pyörivää. Jopa oikealle laukka oli yllättävän hyvää. Täytyy viikolla juoksuttaa Mallaa, että vähän näkee onko epäpuhdas vai johtuuko vain jäykkyydestä. Oma ratsastus oli todella säätämistä, tarviin oikeesti jonkun huutamaan mulle istunnasta. Kuvat viimeistään palauttivat maanpinnalle, kantapäät, polvet, nyrkit, selkä.. Valmennuksiin mars!

Sulon vuoro oli seuraavaksi päästä liikkumaan. En ollut liikuttanut miestä ollenkaan, halusin kuitenkin kentän ennen sitä. Mun odotukset oli jonkun verran alakantissa. Aluksi otettiin myös Sulosta rakennekuvat ja käveltiin kenttää ympäri. Niinkuin Sulon tapaan reunat olivat hirveän pelottavat ja niitä piti yrittää parhaansa mukaan kiertää. Muutama kierros jouduttiin kävelemään, sitten ei enää reunat pelottaneetkaan.

suloa tais väsyttää tälläset kuvaukset

Aluksi S oli oikein voisiko sanoa kiltisti,mutta pian ongelmaksikin muodostunut "jumittaminen" tuli esille ja tokaisinkin äidille, että nytkö tämä alkoi. Onneksi äiti oli neuvomassa ja käski mun vaan ratsastaa napakasti eteen eikä sallia tuollaista käytöstä. Menin jotenkin aivan lukkoon siinä tilanteessa, vaikka se on erittäin helppo ratkaista. Sulo taisi kerran yrittää vielä samaa, mutta olin hereillä ja hoidin tilanteen. Enää ei olekaan jumittamista näkynyt.

Sulo toimi erittäin hyvin odotuksiin nähden. Laukat sujuivat odotettua paremmin ja herran rauhallisuus yllätti. Jäi hyvä fiilis ekasta ratsastuksesta! Kiitos paljon Soilille kuvausavusta, seuraavassa postauksessa vielä sunnuntailta materiaalia ja näette miten ekat hypyt sujuivat :)

Kaikki kuvat © Soili

Sulo on back!

Huoleni siitä, että Malla joutuu olemaan yksin ilman heppaseuraa on nyt kuopattu. Ollaan jo hetken aikaa mietitty Sulon siirtoa pois ravitreenistä ja eräänä iltana se ehkä pieni haavekin toteutui. Soitto Sulon valmentajalta ja päätös siitä, että Sulo muuttaa meille Mallan seuraksi. Herra on ollut nyt kaksi vuotta ravitreenissä ja on aikakin hieman löysätä vyötä. Minä en tiedä tuleeko Sulon raviura ikinä enää jatkumaan, mutta ei ole oikeastaan nyt aikaa sitä miettiä vaan keskittyä ison pojan kanssa hengailuun. 

© Soili

Sulo tulee meille nyt omaan ratsastuskäyttöön, en tiedä kuinka kauan jaksan tuollaista isoa, jästiä suokkia. Luulen kyllä, että löydän jostakin liikutusapua, enhän mä viimeksikään selvinnyt kolmesta hevosesta (Malla,Manu&Sulo) . Mulla on nyt kuitenkin paljon paremmat fiilikset Sulon muutosta kuin kaksi vuotta sitten. Mulla oli isoja tavoitteita ja liian vähän aikaa, siitä ei tullutmitään. Nyt en ota mitään isoja tavoitteita vaan ratsastan ihan fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Luulen, että sitä kautta meillä kummallakin on kivempaa :)

© Soili

Sulolle löytyy nyt oma sivu tuolta yläpalkista. Käykää ihmeessä katsomassa, jos on yhtään auki tämä Sulon "kuvio". Uusia kuvia tulee heti viikonloppuna, kun Soilin kanssa vihdoin vuoden tauon jälkeen!! mennään heppailemaan. Silloin ei enää tarvitsekaan kyntää maastossa vaan pitkä odotus loppuu ja pääsen ratsastamaan kentälle!

Maastosta kaikki irti

Viime keskiviikkona Nora lähti mun mukaan talleilemaan. Siitä on kulunut jo pitkä aika kun joku on ollut mun mukana, oli kyllä tosi mukava saada seuraa! Oltiin jo neljän aikaan tallilla, eli ennen kun alkaa hämärtää. Kauheaa, kohta on jo tuohon aikaan ihan pimeää. Haettiin Malla heti laitumelta ja esittelin vähän paikkoja Noralle. Haettiin varusteet ja laitettiin Malla rauhassa kuntoon.

Olen mennyt nyt kokoajan ilman satulaa, nykyinen satula nimittäin pitää kohta vaihtaa uuteen. Se tosin vielä olisi ihan toimiva, mutta en maastoillessa jaksa satulaa laittaa kun ilmankin pärjää. Letit laitoin myös (ja laitan joka kerta), Mallan harja kääntyy jatkuvasti väärälle puolelle. Olen nyt antanut harjan kasvaa, en ole vielä päättänyt sen kohtaloa. Haluaisin kasvattaa harjan luonnolliseksi, mutta viimeksi Malla hankasi puolet harjasta pois.

 Kuitenkin nyt asiaan, lähdettiin maastoon minä hepalla ja Nora pyörällä. Malla ei välittänyt vaikka pyörä meni ihan melkein kyljessä kiinni, vaikka joskus se on hermostunut kun on vaan nähnyt pyörän. Käveltiin ja hölkättiin hyvälle pätkälle laukkaamaan. 

Ravasin vielä ees takas ja otin laukkoja. Olen ollut tosi laiska laukkaamaan kumpaakin laukkaa yhtä paljon. Mallan parempi laukka on vasen, joten olen sitten aina mennyt sitä enemmän. Vasen laukka on tosi vahva tällä hetkellä, mutta oikea on yhtä räpellystä. Mun tavoite on nyt laukata myös oikeaa laukkaa, koska haluan myös oikeasta puolesta vahvan laukan. Kaikki tämä kostautuu vielä minulle, mutta kyllä se treenaamalla paranee. Mallan oikea laukka ei tule ikinä olemaan yhtä hyvä kuin vasen, mutta kyllä siitä saa ihan hyvän, näin mä ainakin uskon!

Tämä pitkä maastojakso on tehnyt hyvää meille monessakin mielessä:

- Ollaan saatu suoralla laukkaamiseen ememmän treeniä (kentällä jään aina ympyrälle) 

- Mallasta on tullut varma ja rento maastossa. Pystyn heittään ohjat surutta löysiksi ilman että heppa on koko ajan lähdössä alta

- Olen itse alkanut oikeasti pitää maastoilusta. 

- Pystyy rentoutumaan ja nauttia juuri siitä hetkestä

Linkki videoon

Nora hyppäsi tulomatkaksi Mallan selkään ja meni loppukäynnit tallille asti. Malla pääsi takaisin laitsalle, vein sille pari omenaakin vaikka niitä M ei saisi syödäkään. Kerranhan tässä vaan eletään! ;)

Arkea videon muodossa

vuosi en edes tiedä

Lupailin viime postauksessa, että tänne linkkaan videon jonka Jennin ja minun yhteiselle kanavalle toteutimme. Itselläni meni aika paljon aikaa videon editoimiseen sen ollessa niin pitkä, etten aikaisemmin sitä julki saanut. Nyt kuitenkin pääsette katselemaan hieman erilaista videota meiltä, käykää ihmeessä tilaamassa meidän kanava ja vaikka katselemassa jo aiemmin julkaistuja videoita. 

Linkki videoon

 Laitoin kyselyn pitkästä aikaa vasempaan ylänurkkaan, käykääs siellä klikkailemassa mitä mieltä olette varustehuoneen esittelystä! Mielelläni toteutan kaikkea erikoista, nyt varsinkin kun tilat ovat muuttuneet. Haluan tehdä myös tallin "pihapiirin" esittelyn, mutta tarhat ja kenttä ovat vielä kesken joten sitä en ihan vielä tee. Toivottavasti saan teille lähipäivinä jopa ratsastuspostausta ;) Siihen asti moi! :)

Kuukausi ihan hiljaa

Nyt on jo kuukausi kulunut viime postauksesta. Olen usein siis usein avannut avannut bloggerin ja klikannut uusi teksti. Otsikon tilalla vilkkuu vain viiva ja se puhkuu tyhjää. Mä en tiedä mitä kirjoittaisin. Meidän arki rullaa samaa tasapaksua tahtia, Malla lomailee ja maastoilee muutaman kerran viikossa. Onneksi tilanteeseen tulee ensi viikolla muutos kun hankin bussikortin jolla pääsen sitten tallille vaikka joka päivä. Tosin linja-auto vuoroja menee tosi harvoin, joten saa nähdä miten usein sitten oikeasti sinne pääsen. Yritän kyllä mennä joka päivä. Kun kenttä saadaan käyttöön meidän arki alkaa taas palata siihen mitä se oli vuosi sitten. Tosin kaikki täytyy aloittaa rauhallisesti kun ei olla kentällä pyöritty pitkään aikaan.

4.9.2014

Halusin vain kertoa, että hengissä ollaan! Lupaan parantaa tapani ja alkaa kirjoittaa useammin meidän menosta, toivottavasti vielä uusien kuvien kera :) Kuuntelen mielelläni myös teidän ehdotuksia postauksiin, niitä toteutan todella mielelläni. Pysykää kuulolla, pian tulee minun ja Jennin kanavalle pitkä video meidän päivistä! Siihen asti moikka!