Ilman satulaa tuuppailua

Eilen liikutettiin hevoset Jennin kanssa ilman satulaa. Menin ensin Sulolla, Jenni Mallalla. Yritettiin ottaa muutamia kuvia samalla, mutta se oli melko haasteellista. Malla ei etenkään halunnut pysyä paikallaan, vaikka luulisi sen olevan juuri toisinpäin. Muutamat otokset kuitenkin Sulosta tuli, pahoittelen yli ja alivalotusta ei ehditty säätää asetuksia.. Myöhemmin julkaistaan minun ja Jennin kanavalle videopostaus tästä päivästä niin sieltä näkee sitten menoa videoiden muodossa.

Mallan ratsastin Sulon jälkeen ja M olikin jo hyvin lämmitelty Jennin toimesta. Otin muutamat laukat ja sitten vähän eteen alas hölkkäilyä. Laukkaa Malla ei enää jaksanut kunnolla pyörittää kuin hetkittäin, mutta takapää ei siltikään alkanut räpeltää missään vaiheessa. Mallassa on ollut hirveästi energiaa viime päivinä, sillä loppuraveissakaan M ei malttaisi ravata vaan hakee usein laukkaa. Se on huvittavaa, sillä tämä hevonen ei osannut/halunnut laukata kun minulle tuli. Onneksi laukka on nykyään Mallalle ihan peruskauraa.

Jenni & Malla

Jostain syystä kun kameran kaivaa esiin, neiti pistää supersöpön ilmeen päälle ja siitä saa näin ihania kuvia. Sulolta saa kaivamalla kaivaa hyvää kuvaa, mutta Malla poseeraa heti kun kameran saa käteen :D

Laitan tähän alle vielä muutaman videon jotka tehtiin Jennin kanssa. Jälkimmäinen kannattaa ainakin katsoa, sieltä löytyy kurkistus julkaisettomiin kuviin.. 

kuvia ja videoita ratsastuksista

Viime viikolla Nora lähti pitkästä aikaa mun mukaan tallille kuvailemaan. Yritettiin kovasti kiirehtiä, että saadaan S kuntoon ennen kuin pimeä yllättää, mutta kyllä se hämärä tuli melko pian. Sulon kanssa mentiin perus koulutuuppailut, niinkuin aina. Meidän treenit ovat niin samanlaisia aina, että oikein ärsyttää. Olen aina joskus yrittänyt ottaa jotain puomeja mukaan treeneihin, mutta siihen se jääkin. Maastoon ei pääse/en uskalla ja hypätä ei voi pohjien takia. No yritetään sinnitellä kevääseen jotenkin.. Onneksi jotain positiivista tähänkin arkeen, saatiin tilsakumit ja ei enää tilsoja jee!

Kuitenkin ratsastukset ovat Sulon kanssa sujuneet niin hyvin kuin voi olosuhteisiin nähden sujua. Olen mennyt muutamia kertoja ilman satulaa ja olen huomannut että herra liikkuu paremmin ilman satulaa. Epäilen nyt suuresti, että satula ei istu juuri yhtään ja minulla on pian kaksi satulatonta. Ei auta kuin alkaa metsästää satuloita..

Linkki videoon

Mallan kanssa treenit vain paranevat joka kerralta. Fysioterapiaa olen tehnyt kun vain jaksan, ja siitä ilmeisesti on ollut apua. Malla jaksaa kantaa itseään pidempiä pätkiä ja muutenkin kokonaisuudessaan heppa tuntuu paremmalta. Mallan kuvat ovat tämän viikon maanantailta kun Nora jaksoi taas lähteä mukaani talille.

Malla useasti pysähtyi ja alkoi haistelemaan mun kenkiä ratsastuksen aikana :D

Pahoittelen kuvien laadusta, mun pokkari pelkää pimeää..

Hienot liikkeet ja yhteinen sävel

Takapakkia. Sitä on tullut viimeisen kuukauden aikana aivan liikaa. Ensin hepat menivät langoista läpi usein toistensa tarhoihin. Siinä sitten oli Sulolla jalka turvoksissa ja Mallalla haavoja siellä täällä. No kerkesin muistaakseni yhden kerran liikuttaa hepat kun alkoi aivan tajuttomat pakkaset. Ratsastukset sujuivat tosi kivasti, ne oli niin hienoja! En kuitenkaan päässyt jatkamaan, koska pakkaset vaan jatkuivat ja jatkuivat. Meillähän ei siis ole mitään lämmintä tallia, joten Mallan fysiot jäivät myös tekemättä. Kävelytin Mallaa silloin tällöin, koska se ei liiku tarhassa juuri yhtään. Sulo liikkuu melkein koko ajan ja se pitää sen vetreänä.

Vihdoin pääsin kaikkien kiireiden ja menojen keskeltä tallille ja sain ratsastaa ajan kanssa kummankin hepan. Ilman pakkasia ja turvonneita koipia. En tajua miten kummatkin käyttäytyi niin fiksusti ja oli niin hienoja. Malla alkaa liikkumaan koko ajan paremmin ja kantaa itseään paremmin. Vaikka kunnon ratsastuksista oli taukoa, tuntuu että M on vaan parantunut. Seuraavaksi haluaisin hankkia sen kauan odotetun satulan, että päästäisiin hyppäämään ja valmentautumaan. 

Nämä lihakset takaisin kiitos ;)

Sulon kanssa ollaan päästy paljon eteenpäin kaikella tasolla. Ollaan löydetty yhteinen sävel miten tehdä asioita ja Sulo on alkanut rauhoittua. Vähän aikaa sitten se hössötti joka asian kanssa, mutta nyt se on rauhallinen varustaessa ja käsiteltäessä. Kaikki pukittamiset ja temppuilut ovat jääneet pois. Olisi tosi kiva saada teille materiaalia meidän menosta, ehkä joku päivä saan äidin kuvaamaan.

 

Toivotaan, että hyvä meno jatkuu eikä satu mitään mullistavaa..

Thanks 2015

Linkki videoon

Uudenvuoden yllätys

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Itse pääsin vihdoin heppailemaan kymmenen päivän jälkeen ja oli kyllä mukava päästä taas näkemään karvakamuja. Minun uusi vuosi kului niinkuin muutkin päivät. Ajoissa nukkumaan, koska aamutalli odotti taas aamulla. Sulo ja Malla olivat järjestäneet pienen yllärin kun aamulla hämärässä menin ruokia antamaan. Ihmettelin miten Malla näyttää niin hassulta ja kohta huomasin sen olevan Sulo. Malla oli taas Sulon tarhassa. Sulo oli tullut "välilangasta" ( jossa on sähkö ) läpi Mallan puolelle ja antanut Mallalle kirjaimellisesti kenkää. Mallalle oli tullut viisi haavaa jalkoihin, onneksi kaikki oli vain pintahaavoja, eikä eläinlääkäriä tarvinnut. Haavat kuitenkin hoidin kotikonstein, mutta liikutus jää nyt muutamalta päivältä väliin. Erittäin harmillisia tälläiset haaverit. Luulin, että ei Sulo uskalla sähkölangasta tulla läpi, mutta luulin väärin. Onneksi kuitenkaan mitään pahempaa ei sattunut.

Kyselin viime postauksessa, että kaipailetteko videoita? Ja kuin tilauksesta joulupaketissa oli Konig actionkamera. Hankin vain enää muistikortin ja luulen, että innostun kuvailemaan teille videoita.

Miten teidän uusi vuosi sujui?

Mitä TE haluatte nähdä?

Pitkästä aikaa, sillä aina aloitan. Taas kerran vierähti pitkä aika viime postauksesta. Minulla oli idea ottaa hienoja jouluisia kuvia hepoista, mutta se torppaantui koska ei ole lunta. Ilman lunta ei kuvista kovin jouluisia saa. Itse en vietä joulua heppojen äärellä, joten vasta ensi vuoden puolella pääsen itsekin hepan selkään ja ehkä teille saan kuviakin. Itseäni kiinnostaisi kuvata jokin videokin, olisiko teillä kiinnostusta katsella videoita pitkästä aikaa? Lupasin jo kauan sitten, että tulee varustehuoneen esittely, mutta kun Sulon tavarat ahdettiin varustehuoneeseen se ei näytä enää niin kivalta. Se kyllä tulee kun ehdin siivota! Laittakaa videoehdotuksia kommentteihin, niin toteutan lähes mitä vain, pitäisi nimittäin herättää blogia eloon.

2012?

Ennin ja Rondan kanssa ratsestelua viime vuonna, jolloin oli lunta.

Tulen taas pian kirjoittamaan ja lisäämään teille jotain videota, siihen asti moi!

Mahdoton tippuminen ja Mallan fysioterapia

Sunnuntaina aamupäivästä olimme sopineet Mallan fysioterapeutin kanssa treffit. Itse olin myöhässä aikataulusta, nimittäin ratsastin Sulon ennen sitä. Siitäpä on hyvä hypätä edeltävään päivään. 

Suoraan sanoen treenit eivät Sulon kanssa oleet sujuneet hetkeen hyvin. Sama kaava toistui kuin kaksi vuotta sitten. S alkoi "jumittaa" eli pysähtyi ihan kesken ravin eikä liikkunut enää eteenpäin. Jos herraa käski eteen se alkoi pukittaa. Itse heikkohermoisena ihmisenä en enään neljättä päivää putkeen jaksanut katsella tuollaista. Käskin Suloa sitten tosi napakasti eteen ja mieshän meni. Vähän turhankin lujaa, Sulo otti ja pam heitti minut selästä. Ensimmäinen ajatus oli, että miten tämä on mahdollista? Luulin, että minä kyllä pysyn tuolla vaikka mikä olisi. Vanhasta selkään kaiverretusta tavasta heti selkään ja heppa liikkeelle. Lopputunnista kaikki meni hienosti. Multa vaan alkoivat ideat loppua. 

Minun onneksi sain Heidiltä Sulon kouluttajalta selvyyden siitä, että kyseessä on mitä luultavimmin minun kyykyttäminen. Näimpä olin valppaana seuraavan tunnin ja kiukkuilu loppui samantien. Sain pitkästä aikaa nostettua laukat ilman pukkeja, mahtavaa! Mutta aika siirtyä Mallan fyssarin pariin.

Fysioterapeutti Maarit tuli juuri silloin kun sovittiin, mutta minä olin vähän vaiheessa ja jouduin hetken siinä säätämään. Aluksi kävelytin ja juoksutin Mallaa liinassa. Olin kertonut Maaritille, että M oli ollut epäpuhdas, mutta parantunut kun olin itse hieman tehnyt omaan toimintaan muutoksia. Loimitus ja säännöllisempi liikutus oli jo parantanut liikkuvuutta. Mitään isoa ei näkynyt liikkeessä joten siirryttiin tutkimaan heppaa. Maarit kokeili ja väänsi Mallan jalkoja, selkää ja kaulaa. M ei aluksi ollut kovin ilahtunut kun joku kokoajan paineli joka paikasta. Onneksi kuitenkin M on niin helppo joka tilanteessa, sanoinkin ääneen, että ei olisi Sulon kanssa onnistunut. Pääsin itsekin oppiin, myönnetään olin hukassa näiden liikkeiden kanssa ja olen vieläkin. Tuloksena: mitään isoa jumien aiheuttajaa ei löytynyt, mutta jotain on jossakin koska jotkut harjoitukset haastavia. Lihakset olivat kasvaneet suhteellisen tasaisesti. Eli me saatiin kotiläksyjä joka päiväisiin liikkeisiin ja normaalilla menolla jatketaan. Epäiltiin kumpikin epäpuhtauden johtuneen silloisesta jäykkyydestä. Satulan Maarit myös katsoi, vaikka ei ollakaan sitä enää käytetty. Antoi vähän vinkkejä sitten uuden satulan hankintaan.

 Hyvillä mielin jatketaan treeniä, mutta täytyy myöntää, että vähän alkoi stressata nuo fysioterapia liikkeet. Ollaan niitä nyt pari kertaa tehty ja kyllä ahdistaa kun en tiedä teenkö niitä oikein. Toivottavasti ne alkaa sujua pian paremmin kun tulee rutiinia...