Suojelija

Tiistai, ihan tavallinen päivä. Pääsin kolmelta töistä, lähdettiin tallille. Otin Mallalle uuden huovan kotoa, kun entinen oli jo vaihdon tarpeessa. Tallilla Malla söi hetken vihreää ja sen jälkeen varustin sen kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä. Oli ihana harjata koko heppa perusteellisesti. Pesin Mallan suun vielä ennen lenkille lähtöä ja oltiinkin jo valmiina maastoilemaan. 

Äitini ja meidän koira Tahvo lähtivät lenkkeilemään samalla kun ratsastin. Tahvon ollessa irti se rapisteli pusikossa ja Malla säikähti ja teki jonkun ihme potkun takajaloilla ilmassa. Olin jo siinä vaiheessa lentää, mutta onneksi heppa ei ihan skitsonnut ja pysyi aloillaan. Naureskelin vain, miten hölmö heppa mulla on kun selvästi tiesi koiran olevan pusikossa. Äitini jäi kauemmas kun itse lähdin käymään pidemmällä ratsastamassa. Kerroinkin vähän aikaa sitten, että saatiin uusi maastopolku käyttöön ja lähdin sinne, koska siellä on paremman pohjat kuin toisella reitillä. Mallalla oli paljon energiaa ja sen takia ravattiin melkein koko ajan, paitsi takaisin tullessa. Kävelystä ei meinannut tulla mitään kun Malla halusi vain purkaa energioitaan. Ajattelin, että käydään nyt vielä uudestaan kun ei mikään sitä estä ja lähdettiin uudelle kierrokselle. Ajattelin laukata pienen pätkän ylämäkeä ja nostin laukan. Sen jälkeistä tapahtumaa en osannut ennakoida..

Laukka oli rauhallista ja olin jo vähän hiljentänyt tempoa, että siirtäisin kohta raviin. Yhtäkkiä hevonen kirjaimellisesti katoaa mun alta ja lennän Mallan pään viereen. Me kaaduttiin. Siinä hetkessä tajusin, että nyt kävi huonosti. Jäin sikiöasentoon maahan ja tunsin kuinka Malla nousi maasta ja pelkäsin sen juoksevan mun yli. Pidin vain silmät kiinni ja odotin milloin sattuu. Hiekan jyvät osuivat mun selkään, mutta kaviot eivät. Uskalsin nostaa päätäni ja huomasin Mallan ravaavan kohti kääntöpaikkaa. En päässyt sen perään. Kylkeen sattui, päähän ja käteen sattui, suussakin oli hiekkaa niin kuin koko naamassa. Luulin jo hetken, että mursin kylkiluuni tai halvaannuin. Hetken päästä yritin nousta ylös ja huutaa josko äitini olisi vielä lähistöllä. Kukaan ei kuitenkaan tullut tai huutanut takaisin. Mietin, mitä ihmettä mä nyt teen? Päätin lähteä etsimään Mallaa vaikka kuinka sattui. Tiesin Mallan lähtevän takaisin kun se on kääntynyt metsän tullessa vastaan. Huutelin sitä hetken ja se pian jo kävelikin mua vastaan ja antoi kiinni. Heti tarkistin oliko Mallalle sattunut mitään, luulin nimittäin sen tulevan verisenä minua vastaan. Mitään päälisiä vammoja en huomannut *huokaus* En olisi jaksanut kävellä niin pitkää matkaa joten päätin ratsastaa kotiin. Huomasin tullessani myös kaatumisen syyn, iso routakuoppa. Käveltiin kotiin ja matkalla yritin tajuta mitä juuri oli tapahtunut. Me kaaduttiin ja me selvittiin. 

Otsassa pahin vamma,  vas. silmän alla mustelma ja huuli vähän turvoksissa. Kypärä "vähän" kärsi :(

Tallissa äiti huomasi, että Mallan polvessa oli pari naarmua. Mitään muita päällisiä vammoja en löytänyt, miten se voi olla mahdollista. Jalatkin ihan normaalit, ei ontunut. Lihakset voivat olla kyllä Mallallakin kipeät tai joku revähdys jossain lihaksessa. Hetken aikaa oltiin vielä tallilla ja sen jälkeen lähdettiin kotiin. Aamulla oli sen verran tärähtänyt olo, että lähdettiin käymään lääkärissä. Pari päivää sairaslomaa töistä ja ei mitään vakavia vammoja. Meillä oli suojelijoita matkassa. Jälleen.

Menin heti tallille tuhlaamaan sairasloma päivät. Hirveästi en mitään tehnyt, ratsastamaan en lähtenyt ollenkaan seuraavana päivänä. Tänään jo uskalsin lähteä, kun oma pääkipu antoi pistää kypärän päähän, huom. äitin kypärän :D Omasta ei taida olla enää käyttöön. Kävin vain kävelemässä, jos Mallalla onkin jokin revähdys niin nyt pitää ottaa rauhassa. Lenkki meni hyvin, itse koko ajan kyttäsi tietä onko siellä kuoppia tai vajoamia. Tulen luultavasti näiden suhteen vainoharhaiseksi. Yleensä näitä kuoppia esiintyy vain keväällä ja syksyllä, mutta kun kesä on ollut niin märkä maa on pehmeää. Eipä ole tuotakaan tullut ajatelleeksi, pohjat kun ovat olleet tähän asti hyvät. 

Muitakin muutoksia on tullut, nimittäin Ronda muutti uuteen kotiin alku viikosta ja Malla on nyt yksin. Neiti on ollut ihan tyytyväinen kohtaloonsa. Täytyy nyt katsoa tuleeko sille kaveria, mutta nyt hetken ajan mennään näin. M sai isomman tarhan ja katoksen, jossa se tykkää olla. Hetki jatketaan rennommin ja katsoo sitten miltä tilanne näyttää. En vain käsitä miten näistä vastoinkäymisistä aina selviää.

Videopostaus Jenniltä

Tuossa tajusin, että pitäähän minun blogiakin välillä päivitellä. Tosiaan olin jennillä muutaman päivän ja sieltä kuvailtiin videopostaus meidän yhteiselle kanavalle, käy ihmeessä tuolta alhaalta katsomassa :) Itsekin ratsastin hetken Olivialla toisena päivänä, siitä ei tosin ole materiaalia.

Meidän hepat eli Ronda ja Malla kengitettiin eilen, ja tapansa mukaan Malla käyttäytyi fiksusti. Ei tarvinnut omistajan hävetä, että heppa on perusjutuissa täysi possu. Nyt kelpaa taas hetken tallustella. Klinikka aika varataan nyt kahden viikon sisälle ja Malla pääsee laiduntamaan vihdoin!!. Olen ollut töissä aika ahkerasti kiinni ja liikutukset on jääneet vähäisiksi joka harmittaa aivan älyttömästi. Onneksi koko kesää en töitä tee, niin viimeiset lomaviikot kuluvat varmasti pelkästään tallilla. Onneksi nyt saadaan Malla peltoon niin se pääsee herkuttelemaan. Kirjoittelen teille mahdollisimman pian uusia kuulumisia, mitä te haluaisitte kuulla meidän arjesta?

Linkki videoon 

Videopostaus ja kuulumiset

Voi sitä ärtymyksen määrää kun olisi ollut kiva tulla kirjoittamaan oikeaan aikaan blogiin ja netti sanoi sopimuksen irti, eikä toimi vieläkään. Sain kuitenkin tutulta lainaksi tikun, jolla pääsin teille raapustamaan.

 On tapahtunut paljon tässä kolmen viikon hups aikana, kaverini Enni oli meillä viikon ja kuvailtiin videopostaus pitkästä aikaa. Samalla sain maastoseuraa ja Mallakin tykkäsi kun ei tarvinnut mennä yksin, vaikka ei nämä neidit mitään sielunkumppaneita ole. Pari kertaa tuli takasesta kohti päätä kummaltakin puolelta, kaikilta fyysisiltä vammoilta kuitenkin vältyttiin. Eikös nämä tämmöiset kuulu asiaan ;)

Mallalle saatiin peltopaikka mihin se pääsee laiduntamaan, heti kun ollaan suoritettu klinikka käynti alta pois. Aidatkin on vielä tekemättä ja laitumelle lasku on auki. Pitäisi kuitenkin jonkun olla alussa ottamassa sisälle yöksi/iltapäiväksi, ettei tulisi ahmittua liikaa liian nopeasti. Minulle sattui vielä töitä heinäkuuksi, joten saa nähdä miten tämä kuvio onnistuu. Onhan Malla jo syönyt silloin tällöin pihasta muutamia tunteja vihreää, mutta 24/7 laitumella olo tapahtuisi liian nopeasti. Ei kiitos mitään sairauksia enää meille. Suusta puheen ollen, ell. on aina kysellyt onko Malla positiivisempi tai onko se näyttänyt merkkejä paranemisesta. Nyt voin klinikalla sanoa, että ON! En ole kuullut Mallan hörisevän yli puoleen vuoteen ja nyt se on taas aloittanut sen. M höristelee korviaan jatkuvasti ja syö kaikki heinät. En edes muista milloin heinäastia olisi ollut tyhjä yön jälkeen. Selvästi kivut ovat ainakin vähentyneet, ei voi kuin hymyillä :)

Kenttäkin on vähän edistynyt, toivon mukaan se pian sieltä valmistuu. Sitä tekisi jo mieli päästä sinnekin pyörimään, vaikka onhan maastoilukin kivaa. Yksi uusi maastopolkukin aukesi meidän käyttöön kun puut raivattiin pois, ihanaa vaihtelua. Kyllä sitä ehtii kentällä pyöriä ympyrää kun se valmistuu. Onhan tässä nyt ollut Mallalla kestämistä kaikkien hammasongelmien kanssa, se ansaitsee saada maastoilla ja tietysti mutustaa tuoretta ruohoa koko kesän!

Lopuksi vielä videopostaus, joka tehtiin jo kaksi viikkoa sitten Ennin kanssa

Linkki videoon

Kukkahackamore ja tallipäivä-video

Testattiin viime perjantaina ensimmäistä kertaa tilaamaani kukkahackamorea. Multa löytyy pitkävartisista nuo turpa ja leukaosat, jotka sitten laitoin noihin metalliosiin kiinni. Nuo ruskeat osat ovat ikivanhat, mutta en viitsinyt tilata uusia nahkaosia vielä ennen kuin nähdään toimiiko kukat. Jouduttiin tekemään lisäreiät suitsiin, jotta hackis ei ole liian alhaalla. Mutta siis asiaan.

Tässä kuvassa ei ole säädetty vielä reikää lyhyemmäksi poskihihnoista

Malla toimi todella kivasti kukkahackiksella. Onhan se paljon "tukevampi" kuin löysä riimu. Oli kiva pitkästä aikaa laukata niin, ettei lähdetty lapasesta. Malla kuunteli hyvin pienia apuja, eikä minun tarvinnut pelätä, että milloin heppa lähtee alta. En pääse vielä hetkeen kokeilemaan hackista sileällä tai esteillä, mutta eiköhän se kenttäkin sieltä valmistu pian. Nyt ainakin maastossa kukkahackamore toimi loistavasti ja jatketaan sen käyttöä.

Malla on syönyt ahkerasti pihasta ruohoa ja pääsee toivottavasti nopeasti laitumelle. Me jatketaan maastoillen ja tätä tavallista arkea. Teille vielä pitkästä aikaa ja ensimmäinen video tältä tallilta! :)

Linkki videoon

Piristäviä uutisia!

Tämän viikon tiistaina oli klinikka jälleen. Saatiin omaksi yllätykseksi melkoisen mukavia uutisia. Tulehdukset ikinissä on voitettu, karies on mahdollisesti pysähtynyt ja diastemat ("hammasvälit liian isot") ovat pienentyneet monia millejä! En olisi ikinä uskonut, että hampaat ovat parantuneet niin hyvin. Toivoin noin kuusi viikkoa sitten, että tapahtuisi jonkunlainen ihme. Se näköjään tapahtui!

 Hampaissa on tottakai vielä se karies, diastemat ja hammas halki, mutta kuitenkin jotain positiivista. Vielä otetaan yksi puhdistus ennen kuin Malla aloittaa laidunkauden ja sitten laidunkauden ajan ei tarvitse käydä klinikalla. Syksyllä tehdään lopullinen ratkaisu tulevaisuudessa. Jos karies lähtee (plus kaikki muu), edessä olisi hampaan poisto. Mutta se on poisto kaukana, en halua ajatella sitä vielä. Nyt jatketaan hampaan pesua ja samanlailla kuin ennenkin. Toivottavasti ollaan kohta myös kokonaan kuolaimettomia, kun testaillaan eri vaihtoehtoja. Ei tee mieli enää kuolaimia laittaa, Malla on saanut kärsiä jo tarpeeksi suunkivuista. Seuraavassa postauksessa siitä lisää! :)

Mitä postauksia te haluaisitte nähdä?

Puhelinkuvilla tuettu höpöttelyhetki

Puhelin kuvia postauksen täydennykseksi :)

 Huomenna taas matkamme taittuu klinikalle. Ei voi kun toivoa, että kaikki menisi hyvin. Malla syö ihan hyvin, onhan se vieläkin hidasta kuitenkin se syö. Malla käyttäytyi viime klinikalla niin hienosti, että odotukset on korkealla, kuljetuksessakin oli niin hieno♥ 

En ollenkaan muistanut miten ärsyttävää aika tämä kevät on karvan lähdön kannalta. Tai sitten Mallalla on todella pitkä karvanlähtö, huh! Vaikka Mallan talvikarva oli melko ohut, tuntuu että sitä vain lähtee ja lähtee. Suun ongelmat voivat tosin heijastua karvaan ja sitä kautta karva ei lähdekään niin hyvin kuin esim. viime vuonna.

 Ollaan edelleen köpötelty maastossa, kentän ollessa pois käytöstä. Pieniä hallintaongelmia on ollut, mutta joka tilanteessa Malla kuitenkin pysähtyy. Ostin yhden potenttiaalisen kuolaimeton ehdokkaan ja toivon, että osuu kerralla oikea kuolaimeton. Olisi mahtavaa päästä ratsastamaan ihan kunnolla kun on kunnon suitset päässä. Siitä lisää testauksen jälkeen!

Mallan suun kannalta parasta on saada heppa mitä pikimmin vihreälle, jotta M syö koko ajan tuoretta. Nyt vielä hetken syöttelen Mallaa pihassa ja sen jälkeen yritetään saada se laitumelle johonkin lähelle tallia. Luulen, että Malla ei pistä tässä asiassa vastaan, välillä se on hevonen joka vie taluttajaa nurmialueella ;)

Uusi ulkoasu + tämän hetken kuulumiset

Olen jo muutaman viikon miettinyt, että talvinen ulkoasu saa kyytiä. Monen yrityksen jälkeen sain ihan siedettävän näköisen bannerin ja siihen kehitin ulkoasua. Tämä ulkoasu saa hetken kelvata, ennen kuin keksin jotain uutta. Valitsin väreiksi harmaan ja vihreän. Vihreä on kiva keväinen väri ja ajattelin sen sopivan hyvin harmaaseen.

Mitä pidätte?

Jo useampi lukija on kysellyt Mallan tämän hetken kuulumisia. Niitä minun onkin jo pitänyt kirjoittaa mutta en ole (yllätysyllätys) saanut aikaiseksi. Mallan tilannetta on hieman vaikea arvioida. Se syö kyllä, voisin sanoa, että aavistuksen paremmin mutta en tiedä onko sillä kipuja. Hammaspesua jatketaan ahkerasti ja toivotaan, että se tuottaa tulosta. Ollaan liikuttu maastoillen melko normaalisti riimujen kanssa, tosin nyt olisi hankinnassa ihan oikeat kuolaimettomat. Jos Malla saadaan kuntoon vaihdan kokonaan pois kuolaimista jos vain hyvät ja toimivat löytyy. Maastossa meinaa jarrut hukkua, ja siinä vaiheessa kuskilla ei ole enää kivaa. Etsin nyt rauhassa jotkut hyvät ja kokeillaan miten ne lähtevät toimimaan. Muutamia vaihtoehtoja olen jo pohtinyt, esim. LG Bridlet vipuvarsilla tai ilman. 

Onko teillä kokemusta hyvistä kuolaimettomista?