Videopostaus ja kuulumiset

Voi sitä ärtymyksen määrää kun olisi ollut kiva tulla kirjoittamaan oikeaan aikaan blogiin ja netti sanoi sopimuksen irti, eikä toimi vieläkään. Sain kuitenkin tutulta lainaksi tikun, jolla pääsin teille raapustamaan.

 On tapahtunut paljon tässä kolmen viikon hups aikana, kaverini Enni oli meillä viikon ja kuvailtiin videopostaus pitkästä aikaa. Samalla sain maastoseuraa ja Mallakin tykkäsi kun ei tarvinnut mennä yksin, vaikka ei nämä neidit mitään sielunkumppaneita ole. Pari kertaa tuli takasesta kohti päätä kummaltakin puolelta, kaikilta fyysisiltä vammoilta kuitenkin vältyttiin. Eikös nämä tämmöiset kuulu asiaan ;)

Mallalle saatiin peltopaikka mihin se pääsee laiduntamaan, heti kun ollaan suoritettu klinikka käynti alta pois. Aidatkin on vielä tekemättä ja laitumelle lasku on auki. Pitäisi kuitenkin jonkun olla alussa ottamassa sisälle yöksi/iltapäiväksi, ettei tulisi ahmittua liikaa liian nopeasti. Minulle sattui vielä töitä heinäkuuksi, joten saa nähdä miten tämä kuvio onnistuu. Onhan Malla jo syönyt silloin tällöin pihasta muutamia tunteja vihreää, mutta 24/7 laitumella olo tapahtuisi liian nopeasti. Ei kiitos mitään sairauksia enää meille. Suusta puheen ollen, ell. on aina kysellyt onko Malla positiivisempi tai onko se näyttänyt merkkejä paranemisesta. Nyt voin klinikalla sanoa, että ON! En ole kuullut Mallan hörisevän yli puoleen vuoteen ja nyt se on taas aloittanut sen. M höristelee korviaan jatkuvasti ja syö kaikki heinät. En edes muista milloin heinäastia olisi ollut tyhjä yön jälkeen. Selvästi kivut ovat ainakin vähentyneet, ei voi kuin hymyillä :)

Kenttäkin on vähän edistynyt, toivon mukaan se pian sieltä valmistuu. Sitä tekisi jo mieli päästä sinnekin pyörimään, vaikka onhan maastoilukin kivaa. Yksi uusi maastopolkukin aukesi meidän käyttöön kun puut raivattiin pois, ihanaa vaihtelua. Kyllä sitä ehtii kentällä pyöriä ympyrää kun se valmistuu. Onhan tässä nyt ollut Mallalla kestämistä kaikkien hammasongelmien kanssa, se ansaitsee saada maastoilla ja tietysti mutustaa tuoretta ruohoa koko kesän!

Lopuksi vielä videopostaus, joka tehtiin jo kaksi viikkoa sitten Ennin kanssa

Linkki videoon

Kukkahackamore ja tallipäivä-video

Testattiin viime perjantaina ensimmäistä kertaa tilaamaani kukkahackamorea. Multa löytyy pitkävartisista nuo turpa ja leukaosat, jotka sitten laitoin noihin metalliosiin kiinni. Nuo ruskeat osat ovat ikivanhat, mutta en viitsinyt tilata uusia nahkaosia vielä ennen kuin nähdään toimiiko kukat. Jouduttiin tekemään lisäreiät suitsiin, jotta hackis ei ole liian alhaalla. Mutta siis asiaan.

Tässä kuvassa ei ole säädetty vielä reikää lyhyemmäksi poskihihnoista

Malla toimi todella kivasti kukkahackiksella. Onhan se paljon "tukevampi" kuin löysä riimu. Oli kiva pitkästä aikaa laukata niin, ettei lähdetty lapasesta. Malla kuunteli hyvin pienia apuja, eikä minun tarvinnut pelätä, että milloin heppa lähtee alta. En pääse vielä hetkeen kokeilemaan hackista sileällä tai esteillä, mutta eiköhän se kenttäkin sieltä valmistu pian. Nyt ainakin maastossa kukkahackamore toimi loistavasti ja jatketaan sen käyttöä.

Malla on syönyt ahkerasti pihasta ruohoa ja pääsee toivottavasti nopeasti laitumelle. Me jatketaan maastoillen ja tätä tavallista arkea. Teille vielä pitkästä aikaa ja ensimmäinen video tältä tallilta! :)

Linkki videoon

Piristäviä uutisia!

Tämän viikon tiistaina oli klinikka jälleen. Saatiin omaksi yllätykseksi melkoisen mukavia uutisia. Tulehdukset ikinissä on voitettu, karies on mahdollisesti pysähtynyt ja diastemat ("hammasvälit liian isot") ovat pienentyneet monia millejä! En olisi ikinä uskonut, että hampaat ovat parantuneet niin hyvin. Toivoin noin kuusi viikkoa sitten, että tapahtuisi jonkunlainen ihme. Se näköjään tapahtui!

 Hampaissa on tottakai vielä se karies, diastemat ja hammas halki, mutta kuitenkin jotain positiivista. Vielä otetaan yksi puhdistus ennen kuin Malla aloittaa laidunkauden ja sitten laidunkauden ajan ei tarvitse käydä klinikalla. Syksyllä tehdään lopullinen ratkaisu tulevaisuudessa. Jos karies lähtee (plus kaikki muu), edessä olisi hampaan poisto. Mutta se on poisto kaukana, en halua ajatella sitä vielä. Nyt jatketaan hampaan pesua ja samanlailla kuin ennenkin. Toivottavasti ollaan kohta myös kokonaan kuolaimettomia, kun testaillaan eri vaihtoehtoja. Ei tee mieli enää kuolaimia laittaa, Malla on saanut kärsiä jo tarpeeksi suunkivuista. Seuraavassa postauksessa siitä lisää! :)

Mitä postauksia te haluaisitte nähdä?

Puhelinkuvilla tuettu höpöttelyhetki

Puhelin kuvia postauksen täydennykseksi :)

 Huomenna taas matkamme taittuu klinikalle. Ei voi kun toivoa, että kaikki menisi hyvin. Malla syö ihan hyvin, onhan se vieläkin hidasta kuitenkin se syö. Malla käyttäytyi viime klinikalla niin hienosti, että odotukset on korkealla, kuljetuksessakin oli niin hieno♥ 

En ollenkaan muistanut miten ärsyttävää aika tämä kevät on karvan lähdön kannalta. Tai sitten Mallalla on todella pitkä karvanlähtö, huh! Vaikka Mallan talvikarva oli melko ohut, tuntuu että sitä vain lähtee ja lähtee. Suun ongelmat voivat tosin heijastua karvaan ja sitä kautta karva ei lähdekään niin hyvin kuin esim. viime vuonna.

 Ollaan edelleen köpötelty maastossa, kentän ollessa pois käytöstä. Pieniä hallintaongelmia on ollut, mutta joka tilanteessa Malla kuitenkin pysähtyy. Ostin yhden potenttiaalisen kuolaimeton ehdokkaan ja toivon, että osuu kerralla oikea kuolaimeton. Olisi mahtavaa päästä ratsastamaan ihan kunnolla kun on kunnon suitset päässä. Siitä lisää testauksen jälkeen!

Mallan suun kannalta parasta on saada heppa mitä pikimmin vihreälle, jotta M syö koko ajan tuoretta. Nyt vielä hetken syöttelen Mallaa pihassa ja sen jälkeen yritetään saada se laitumelle johonkin lähelle tallia. Luulen, että Malla ei pistä tässä asiassa vastaan, välillä se on hevonen joka vie taluttajaa nurmialueella ;)

Uusi ulkoasu + tämän hetken kuulumiset

Olen jo muutaman viikon miettinyt, että talvinen ulkoasu saa kyytiä. Monen yrityksen jälkeen sain ihan siedettävän näköisen bannerin ja siihen kehitin ulkoasua. Tämä ulkoasu saa hetken kelvata, ennen kuin keksin jotain uutta. Valitsin väreiksi harmaan ja vihreän. Vihreä on kiva keväinen väri ja ajattelin sen sopivan hyvin harmaaseen.

Mitä pidätte?

Jo useampi lukija on kysellyt Mallan tämän hetken kuulumisia. Niitä minun onkin jo pitänyt kirjoittaa mutta en ole (yllätysyllätys) saanut aikaiseksi. Mallan tilannetta on hieman vaikea arvioida. Se syö kyllä, voisin sanoa, että aavistuksen paremmin mutta en tiedä onko sillä kipuja. Hammaspesua jatketaan ahkerasti ja toivotaan, että se tuottaa tulosta. Ollaan liikuttu maastoillen melko normaalisti riimujen kanssa, tosin nyt olisi hankinnassa ihan oikeat kuolaimettomat. Jos Malla saadaan kuntoon vaihdan kokonaan pois kuolaimista jos vain hyvät ja toimivat löytyy. Maastossa meinaa jarrut hukkua, ja siinä vaiheessa kuskilla ei ole enää kivaa. Etsin nyt rauhassa jotkut hyvät ja kokeillaan miten ne lähtevät toimimaan. Muutamia vaihtoehtoja olen jo pohtinyt, esim. LG Bridlet vipuvarsilla tai ilman. 

Onko teillä kokemusta hyvistä kuolaimettomista?

Lisäaikaa parantumiselle

Suru, Viha, Ahdistus, ne ovat olleet kolmen viikon aikana päälimmäiset tuntemukset Mallan tilanteesta. Kolmen viikon aikana ollaan menty koko ajan ilman kuolaimia ja maastoiltu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan päästeltiin oikein kunnolla ja Malla nautti aivan suunnattomasti kun sai päästää höyryjä. Seuraavat maastolenkit ollaankin menty aika reippaaseen tahtiin kun neiti muisti mitä viimeksi tehtiin. On ollut kivaa välillä vain mennä ihan rennosti metsässä ilman ketään muuta.

Kuitenkin itse klinikkaan. Matkaan lähdettiin niin sanotusti pelko perseen alla, koska viime reissulla annettu diagnoosi ei näyttänyt valoa tunnelin päässä. Pelotti todella paljon mitä sanotaan ja oikeastaan en ollut enää toiveikas paranemisen suhteen. Lastaus tuotti taas joksenkin ongelmia, siinä kului nimittäin puoli tuntia. ensin 20 minuuttia odoteltiin kyykyssä kopissa ja sitten liinoilla autettiin takaa. Liinojen kanssa Malla käveli heti sisään, olisipa tajunnut aikaisemmin. Oltiin vähän myöhässä aikataulusta, mutta saavuttiin juuri oikeaan aikaan, ja yllätys ruuhkaa ja ajat myöhässä. Malla oli todella hyvin kopissa, viimeksi se metelöi ja potki aivan hurjana, mutta nyt se seisoi nätisti paikallaan. Olin ihan ihmeissäni, ei ollut tuo minun kuljetusongelmainen. Otin silti Mallan melkein heti pois kopista ja taluttelin pihassa. Heppa oli todella rauhallinen, kun kuljettaa tiheästi näköjään kuljetus on helppoa.

"Jos alaleuan ongelmat korjaantuvat, voidaan miettiä 210 poistoa"

Päästiin pian sisään ja Malla sai rauhoitetta. Kyllä siinä vaiheessa alkoi pelottamaan, pian saisi kuulla mikä on tilanne. Ell. kyseli miten Malla on syönyt ja onko syönyt paremmin. Malla on minun mielestä ollut aavistuksen parempi, mutta edelleen jättää heiniä ja syö erittäin hitaasti. Ell. muisteli, että hampaat olisivat olleet huonommat viimeksi. Eli hampaat olivat hiukan paremmat tai suurin piirtein samanlaiset kuin viime tarkastuksessa. Oli hyvää kuulla, että hampaat eivät olleet menneet ainakaan pahemmaksi. Toki kotona pestiin hampaita lähes joka päivä, mutta ei ole sama asia kun minä ne pesen letkulla ja eläinlääkäri suunavaajan avulla kunnon välineillä. Se oli helpotus kuulla. Suun tila on edelleen huono, eli ei pysty huokaisemaan helpotuksesta. Karies ei ole lähtenyt vielä kunnolla korjaantumaan. Jos saadaan pestyä kolmen viikon aikana suu hyvin ja se näyttää ihan hyvältä ensi tarkastuksessa, voi olla jotain mahdollisuuksia. Laitumelle Malla pitäisi saada nopeasti, se edesauttaisi paranemista. 

Uutiset klinikalta olivat taas hieman ristiriitaiset. En tiedä pitäisikö toivoa, että Malla paranee vai yrittää ajatella huonomman kautta. Koska jos suun pesu ei auta, täytyy miettiä isoja päätöksiä. Jälleen eletään ahdistavia kolmea viikkoa. Toivon, että Mallan kivut loppuvat pian kävi miten kävi.

Surullisia uutisia klinikalta

Eilen Mallalla oli viimein (!!) hammastarkastus klinikalla. Koppiin ei meinannut neiti mennä, kuin pienien totuttelujen jälkeen, mutta viimein Malla käveli nätisti sisään löysässä narussa. Kyllä siinä saikin kyykyssä odotella. Oltiin kuitenkin puoli tuntia aikaisemmin klinikalla ja kun edellisessä hammaspotilaassa kesti, jouduimme odottamaan yhteensä puolitoista tuntia. Malla hermoili kopissa todella paljon, joten kävelytin sitä pihassa ennen kuin päästiin sisään. 

Ed. klinkkakäynti syksyllä

Kun meidät otettiin sisään, ensin vähän kerroin mitä hampaille on viimeksi tehty ja halutaan tietää mitä niille voi jatkossa tehdä. Ell. alkoin tutkia hampaita ja löysi hälyyttäviä asioita. Viime tarkastuksessa Mallalla oli yksi lohkeama vas. takahampaassa, mutta nyt löytyi myös sellainen oikealta. Hammashalkeamat eivät kuitenkaan ole tässä kohdassa suun pahin ongelma vaan pahanlaatuinen karies. Karies on mielestäni lähes sama kuin ihmisellä eli:

Karieksessa hampaan kova kudos vaurioituu eli syöpyy.

Mallalla karies oli mennyt niin pahaksi, että se ulottui vas. alaikeneen ja ien näytti kuin sitä olisi rotta syönyt. Siinä vaiheessa en voinut uskoa mitä kuulin.

Mallan suu on ollut varmasti kipeä ja viimeksi klinikalla ei löydetty kuin tämä yksi lohkeama joka ei  todellakaan olisi ollut paha juttu verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Tämä ell. oli erikoistunut hammasongelmiin ja huomasi sen vuoksi useammat virheet, olinsipa tajunnut aikaisemmin viedä kyseiselle eläinlääkärille, koska nyt voi olla myöhäistä.

Mitä nyt tapahtuu?

Eläinlääkärin ohjeistuksella, suun huuhtelu päivittäin huolellisesti, "hammasainetta" hampaiden pinnoille kerran päivässä ja kipulääkekuuri. Kolmen viikon päästä kontrolli ja jos muutosta parempaan ei tapahdu ei hevosta kannata enää kiduttaa, parempi on päästää se kivuistaan.

On vaikeaa kuunnella, että hevoseni ja paras ystäväni on kärsinyt suun kivuista, mutta niin urheasti taistellut sitä vastaan ja syönyt kunnolla. Minä en ole tajunnut tilanteen olevan niin paha. Miksi en tajunnut aikaisemmin? Olen tässä asiassa melko realisti, vaikka tuntuu pahalta sanoa, mutta nyt tarvitaan todellinen ihme, että kolmen viikon päästä minulla on vielä rakas ystävä jakamassa iloja kanssani. Tilanne on sen verran huono, että alan vaipua epätoivoon. Kuitenkin vietän vielä kauniita hetkiä rakkaan hevoseni kanssa kolmen viikon sisällä ja yritän vain toivoa parasta. Tekisin mitä vain, että saisin Mallan kuntoon ♥