Pahoittelen postaus viivästyi pahasti - kuvia ei ole, ne tulevat erikseen postauksessa! Teksti kertoo lauantain 20.9. estekisoista.
Elän edelleen jonkinasteisessa shokkitilassa, enkä tajua oikeasti mitä on tapahtunut. Aloitetaan kuitenkin ihan alusta, ehkä tämä kirjoittaminen selventää omiakin ajatuksia.
6.15 Herätys ja yritin syödä jotain. En vain saanut mitään alas, niimpä hörppäsin vähän pepsiä ja vaatteet päälle. Enni lähti onneksi mukaan ja tsemppasi mut syömään jotain.
7.45 Tarkistus että passi, jäsenkortti ja rahat mukana. Tallille -->
8.00 Tallilla, heinien pakkausta ja varusteiden tarkistus. Sitten poni koreaksi ja kuljetussuojat jalkaan. Tässä vaiheessa jännitys jollain tapaa helpotti, mutta tuli pian takaisin.
8.15 Mallan lastaus, jossa tuli ensimmäistä kertaa ongelmia, saatiin kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen kyytiin. Loput tavarat kyytiin ja matkaan!
Malla oli koko matkan melko rauhassa autossa, vaikka matkustaminen aina on jännä tilanne. Malla ei myöskään ollut hikoillut, joten ei tullut turhaa väsymystä.
9.45 Saavuttiin kisapaikalle, kilpailukanslia ei ollut vielä auki, joten vaihdettiin
Jennin kanssa muutama sana ja mentiin ilmottautumaan.
Oltiin ilmottauduttu otettiin Malla Ennin kanssa kopista ja Enni piti hevosta kun aloin värkkäillä pinteleitä. Aina kun Mallan kanssa uuteen paikkaan menee, se on aina yhtä jännittämistä ja häsläystä, mutta nyt Malla seisoin paikallaan kuin tatti ja odotti että laitoin varusteita päälle. Kuka syötti mun hevoselle rauhoittavaa? Kun huomasin miten rauhassa Malla oli aloin itsekin rauhoittua. Vaihdoin kengät ja varustin itseni. Olin ensimmäisessä verkassa, joten menin heti kävelemään maneesiin.
Sitten mulle tuli joku blackout kun en tajunnut, että munhan pitää käydä tutustumassa rataan. Huikkasin Ennille, että tulee pitämään Mallaa ja kävin nopsaan kävelemässä radan läpi. Osasin onneksi radan jo, ja se oli suhteellisen helppo. Muutaman paha käännös, mutta tiesin, että me niistä selvitään.
Menin takaisin maneesille ja nousin selkään ja aloin verkata. Malla oli ihan kivan tuntuinen verkassa ja miten rento se oli! Ihan vieras paikka yleensä tuottaa vaikeuksia ja mitä vielä. Tyttö oli ihan kuin kotona olisi ollut. Ravailin hetken ja otin laukkoja. Tulin ristiä muutaman kerran ja siihen tuli hyviä hyppyjä. Pystylle tuli myös hyvästä paikasta hyvä hyppy. Tulin vielä okserin pari kertaa ja ensimmäinen hyppy lähti kaukaa ja hyppy oli mitä oli. Tulin sen uudestaan ja jopa ratsastin paikkaan ja tuli hyvä hyppy. Käveltiin hetki ja vähän ravasin vielä ja päästiin odottelemaan kentälle omaa vuoroa.
Radalle kun pääsin kadotin jarrut lähen kokonaan. Kun Malla huomasi reunoilla tuollaiset kyltit niin peli oli menetetty. Heppa jäännittyi heti ja luulin jo, että menetän hallinnan. Kuitenkin Malla kuunteli pidätteet juuri silloin kun oli pakko ja pääsin jollain ihmeen tuurilla perusradan läpi. Melkoista räpellystähän se oli, mutta mikäs siinä, ei voinut parempaakaan vaatia. En lähtenyt kiihdyttelemään uusintaan vaan ratsastin samalla lailla ja kappas päästiin maaliin ehjin nahoin! Seuraava ajatus oli vain kuunnella tulokset ja valmistautua seuraavaan luokkaan. Enni kävi kuuntelemassa, että oltaisiin jaetulla 6. sijalla. Viisi parasta oli sijoilla joten aloin jo löysätä vyötä ja otin omia kamoja hetkeksi pois. Kuitenkin mulle pian huudetaan, että mun pitää mennä palkintojen jakoon, että mä oon voittanut! (jaettu 1.sija) Siinä vaiheessa en ehtinyt hevosta ja itseäni valmistaa vaan juoksin vaivihkaa palkintojen jakoon. Olihan se vähän noloa kun ei ollut hevosta, mutta se nyt meni vaan niin. Tulin itkien takaisin, en vaan voinut käsittää mitä oli käynyt. Eihän tämä seuraluokan voitto merkitse jollekin juuri mitään, mutta minulle tuon eläimen kanssa se on todella paljon. Voitimme kuitenkin 17 ratsukkoa.
Olin jotenkin ihan tööt tuosta kaikesta ja nyt vain piti yrittää kasata itseään seuraavaan luokkaan. Mulla oli hyvin aikaa, koska olin melkein viimeisenä, joten kävelytin Mallaa ja juotin sitä vähän. Malla oli taas niin rauhallinen, mutta ei kuitenkaan mitenkään väsyneen oloinen. Vaihdoin vaatetta ja kiristin vyön ja lähdin odottamaan, että pääsen maneesiin varkkaamaan. Ajattelin ottaa ihan muutaman hypyn vain pystylle ja okserille. Sain hyvät hypyt ja ravailin ja kävelin hetken. Pian jo pääsinkin kentälle odottamaan.
Kun oli minun vuoro kävin näyttämässä Mallalle Agrimarket-estettä ennaltaan ja lähdin radalle. Malla oli samanlainen kuin viimeradalla, jopa vähän vielä vauhdikkaampi. Oli siinä kääntäminen ja pidättäminen, mutta perusrata meni ihan ok. Uusintaan lähdettäessä mun olisi pitänyt ottaa vielä enemmän kiinni ja se kostautui seuraavalle esteelle tullesssa. Tultiin ihan vinossa, mutta en tiedä miten päästiin siitä yli. Loppurata meni hyvin ja taas nollarata! Olin ihan äimänä, et mitä täällä tapahtuu?! Tälläkertaa jäin odottamaan tuloksia ja 4. sija tuli. Uskomatonta! Päästiin palkintojen jakoon ja saatiin vielä ruusuke + tuotepalkinto.
Kävelytin Mallan pitkästi ja jotenkin en vieläkään käsittänyt mitä oli käynyt. Olitiin juuri päästy kaksi rataa nollilla ja toinen voitettu ja toisessa sijoituttu. Munhan piti vain lähteä kokeilemaan miten mun ja mun ex-ravurin käy estekilpailuissa, on tämä hurjaa! Hoidettiin Ennin kanssa Malla pois, eli laitettiin kylmät ja Malla sai juomista, se myös söi vihreää hetken. Vaihdettiin lämpimät jalkoihin ja alettiin lastaamaan. Se ei sitten mennytkään ihan suunnitellusti. Malla ei suostunut tulemaan millään keinoin kyytiin ja varmaan puoli tuntia yritettiin. Meidän auton lastaussilta on niin liukas, että Malla ei uskalla siitä helposti tulla, joten siirrettiin auto niin, että lastaussilta on enemmän vaakatasossa. Pian poni astelikin kyytiin ja päästiin matkaan. Meinasi tuotepalkinto unohtua kansliaan, mutta onneksi muistin! Valitsin verkkoloimen neljästä palkinnosta, koska koin sen hyödyllisemmäksi kuin muut palkinnot.
Matka sujui ihan kivasti. Jouduttiin purkamaan Malla vielä kertaalleen autosta kun jäätiin muutamaksi tunniksi tuttavan luokse kylään ja Malla sai mutustaa ruohikkoa sen aikaa. Toinen lastaus meni oikein kivasti ja Malla itse asteli kyytiin. Purku oli vähän hankala, koska lastaussilta on niin liukas, että Malla meinasi kompastua. Kuitenkin säästyttiin ilman vammoja. Olen niin iloinen kun näin ettei Mallaa pelottanut matkustaminen ja se oli kisapaikallakin niin rauhallinen! Tästä on hyvä jatkaa! :)
